Aatoksia Amerikasta
Ulkosuomalaisena USA:ssa
 
West Virginia
Seneca Rocks ja Monongahela National Forest, WV

Lähdimme syyskuun alussa 2011 pariksi päiväksi vaeltamaan Appalakkien vuoristoon ja kansallismetsään West Virginiaan noin 3 tunnin ajomatkan päähän kodistamme. Koirat pääsivät mukaamme ja olivat elementissään. West Virginiassa on kuvattu monia kauhuelokuvia, kuten Wrong Turn, jossa sisäsiittoiset kannibaalit lahtasivat eksyneitä vaeltajia. Minulla on myös karhufobia, joten adrenaliini kiersi koko ajan suonissa...

Maisemat olivat upeita ja ilma puhdas. Olimme todellakin keskellä ei mitään kaukana sivistyksestä. Ajellessamme näimme kaukana tiellä mustan hahmon ja olin tietysti varma, että se on mustakarhu! Kiva, heti ennenkuin pääsemme edes autosta ulos... Ajoimme lähemmäs ja hahmo siirtyi pientareelle ja tunnistimme sen julmetun isoksi siaksi! Kaksivärinen karannut sika jolkotteli tiellä ja tuijotti autoamme, kun hidastimme sen kohdalla. Vaikka kyseessä olikin varmasti teurassika, ilmoitimme siitä lähimmälle huoltoasemalle. Kyläläiset alkoivat soittamaan farmeja läpi ja saatiin hyvät naurut sielläkin.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme Seneca Rocksin näköalatasanteelle, jonne nousu otti tehokkaasti jalkoihin. Näkymät olivat ihastuttavat. Jännää oli miten pilvet roikkuivat, koska olimme niin korkealla. Koirat saivat myös uida kävelyn jälkeen kirkkaassa virtaavassa joessa. Yöksi menimme lähimpään motelliin, vaikka olimme varautuneet myös nukkumaan autossa. Olimme lukeneet netistä hurjia arvosteluja lähimotelleista, mutta uskaltauduimme silti Yokum´s Vacationlandin motellimurjuun. Saimme mahtavat naurut nähtyämme motellihuoneen. Se todellakin oli arvostelujensa kaltainen, 1920-luvulla rakennettu tupakalta haiseva läävä. Se ei meitä haitannut, koska olimme etukäteen jo tietoisia laadusta. Otimme tilanteen seikkailun kannalta. Olihan sekin kokemus nähdä tyyliin maailman karsein motelli. Motelli oli ainoa lähellä vaellusreittejä, muihin olisi pitänyt ajaa melkein tunti. Yokumilla on myös uudempia huoneita kaupparakennuksen yläpuolella, mutta niihin ei saanut viedä lemmikkejä. Lähdimme kiireesti aikaisin aamulla pois huonosti nukutun yön ja tunkkaisen tupakankatkun jälkeen hengittämään raikasta metsäilmaa Spruce Knobiin.

Spruce Knob on West Virginian korkein kohta, jolta lähtee useita vaellusreittejä. Sinne ajettiin pitkän matkaa vuoristoista serpentiinitietä. Koska olimme aikaisin liikkeellä, sumu oli vielä sakea. Usva ja pilvien roikkuminen oli jännittävän näköistä. Kävelimme sumun hälvenemistä odotellessa reitin järven ympäri, jonka jälkeen ajoimme takaisin kuusinuppiin. Metsänvartija (ranger) käveli ohitsemme ja kysyimme huviksemme mustakarhuista. Hän vastasi niitä olevan muutama, mutta kertoi, ettei kohtaamisia oikeastaan ole ollut. Hän oli itse vuoden aikana nähnyt vain yhden, vaikka kävelee metsässä jatkuvasti joka päivä. Katselimme upeita maisemia, kävelimme alueella jonkin aikaa ja söimme retkieväitä ja trailmixiä (pähkinä-kuivattuhedelmäsekoitus).

Pääseehän Amerikassakin pakoon melua ja ilmanssaasteita! Eikä tarvitse edes kauas mennä. Metsässä ja vuoristossa oli todellakin hiirenhiljaista ja raikkaista raikkain ilma. Vuorimaisemat olivat upeita. En ole tarkastanut mittakaavoja, mutta vähän samantapaiset olivat maisemat kuin Ranskan Merialpeilla.

Wrong Turnin ja vastaavien elokuvien maisemat ja muut näkymät kävivät kyllä toteen. Vaikkei oltu edes etelässä, väki puhui vahvasti etelän maalaisaksentilla. Joillakin oli kliseisesti likaisia retkuja vaatteina. Ränsistyneitä taloja ja autonromuja oli paikoin ja erilaisia elokuvissakin nähtyjä vanhoja pickuppeja kaahasi välillä ohi vuoristoteillä. Eristäytyneisyys oli selkeästi aistittavissa, mutta sitähän halusimmekin - kauas metropolialueen vilkkaudesta. Kävimme aamiaisella todella tyypillisessä maalaisdinerissa. Siellä tosiaankin oli se kahvipannua kantava tarjoilija esiliinoineen ja muistivihkoineen ja pitkä tiski, jossa maatalojen väki ja rekkakuskit istuivat aamukahvilla.

Kotiin ajellessamme kiersimme serpentiinitietä toiseen suuntaan ja vilkaisimme Lost River State Parkin ja Lost Cityn. Ne olivat todellakin ikäänkuin kadonneet kaupunki ja joki, jotka sijaitsivat kaukana vuorten välissä. Ihmiset siellä asuivat äärettömän kaukana palveluista ja vaikeakulkuisen vuoristotien varrella, huipulla tai laaksossa. Palatessamme näimme matkanvarrella myös paljon suuria maissipeltoalueita.

Virginiaan ja Marylandiin päästyämme saimme taas niskaamme rankkaa kaatosadetta, jota Meksikonlahdella pyörinyt myrsky Lee roiski itärannikolle asti moneksi päiväksi. Eteensä ei melkein nähnyt ja tiet olivat täynnä vettä. Oli aika hyvä tuuri, että West Virginiassa oli niin hyvä sää eikä satanut lainkaan.
Protected by Copyscape DMCA Takedown Notice Checker
perustettu 10.7.2010
© Copyright Aatoksia Amerikasta amerikassa.com
www.amerikassa.com
Seneca Rocks, Spruce Knob, Monongahela National Forest, WV