Aatoksia Amerikasta
Ulkosuomalaisena USA:ssa
 
Ulkosuomalaisuus
Ulkosuomalainen

Ulkosuomalainen on yksinkertaisesti suomalainen, joka asuu Suomen ulkopuolella. Käsite on vakiintunut koskemaan meitä monia Suomen kansalaisia, jotka asumme ympäri maailmaa.

Suomalaisena on ollut helppo hoitaa asioita verrattuna esim. Kiinasta ja Intiasta tulleiden kokemuksiin. Englanninkielen taito meillä suomalaisilla on melko hyvä, joten sekin eliminoi väärinymmärryksiä tai hyväksikäyttöyrityksiä; kielimuuri ei anna amerikkalaiselle tekosyytä monimutkaistaa asioita. Suomea pidetään myös ilmeisesti pienenä, harmittomana, luotettavana ja turvallisena maana, jossa on korkeatasoista koulutusta ja työvoimaa. Kuuluminen EU:hun on myös positiivinen tekijä. Monet ovat kiinnostuneet Suomesta ja useimmat ovat tienneet jopa missä se sijaitsee. Joillakin on ollut tuttujakin Suomessa. Talvi, yötön kesäyö ja sauna koetaan eksoottisina.

Jokainen voi tehdä tai olla tekemättä ulkosuomalaisuudestaan sellaisen numeron kuin haluaa, mutta oma tarkoitukseni on yrittää välittää näkemästäni ja kokemastani tietoa siitä hyötyville mm. tämän nettisivun kautta. Minusta itsestäni ainakin olisi mielenkiintoista lukea etukäteen kokemuksia maasta, johon aion muuttaa.

Sisäsuomalaisesta pahansuopaisuudesta

Olen huomannut pieniä vihjeitä joidenkin ihmisten ilmeisesti kateellisuudesta tai sitten perusnegatiivisuudesta. Lähinnä ne liittyivät ainakin alussa voimakkaasti huonon kaiveluun. Olen lähinnä huvittunut ja hämmästynyt ja pistänyt sen kateellisten panettelun piikkiin. Syitä on varmasti monia, mutta jotkut saattavat saada toisten epäonnistumisesta kicksejä. Joskus ihmiset myös vähättelevät toisten kokemuksia, joita eivät ole edes itse kokeneet, koska eivät vain halua toisen kokevan mitään enemmän kuin itse. Saatetaan todistella oman elämänsä sujuvuutta etsimällä huonoja puolia toisen elämästä.


Mikä elämässäni nyt näyttää olevan niin huonosti? Suomalaisena kyllä annan kuulua, jos jokin asia on huonosti! Olen tyytyväinen, elän unelmaani. En viitsi kuitenkaan ihmisille rautalangasta vääntää, nimittäin “kel onni on se onnen kätkeköön”. Sitten taas toisaalta, suomalaisen pitäisi osata useammin myös iloita ja näyttää onnensa eikä aina vähätellä itseään ja valittaa. Elämä ei ole varmasti kenelläkään ainaista ruusuilla tanssimista, mutta jos jonkin pitkäaikaisen haaveensa saa toteutettua, eikö siitä saisi nauttia? Pitää myös muistaa, että elämä on luopumista: jos haluaa jotakin, useimmiten jostakin toisesta asiasta pitää luopua. Kaikilla ei ole myöskään sama unelma. Unelmat koostuvat eri asioista eri ihmisillä. Ellei tunne elävänsä unelmaansa, on syytä miettiä mikä on vialla ja tehdä jotakin. Ellei ole lainkaan unelmia, mielestäni elämän pohja ja toivo on silloin kadonnut. Pahaa oloaan ei pitäisi kuitenkaan projisoida niihin, joilla vielä on unelmia. Jokaisen pitää myös löytää oma unelmansa, eikä kadehtia toisten elämää. Makuasioista on turha kiistellä, koska jokainen elää omaa elämäänsä. Loppupeleissä jokainen kostuu vain oman elämänsä ohjailusta.

Joidenkin ihmisten on myös todella vaikea suhtautua toisen erilaiseen tapaan elää, ikään kuin empatia puuttuisi. Ikään kuin se oma tapa elää olisi ainoa vaihtoehto ja muut haihattelevat jotakin väärää. Katsotaan asioita vain omien aatteiden ja pelkojen läpi. Jokainen on kuitenkin oma yksilönsä eikä maailmankatsomustaan voi tyrkyttää toiselle. Kaikkialla maailmassa on paskaa, ei lintukotosuomi eikä mikään muukaan maa ole täydellinen, mutta se ei tarkoita, että pitäisi tulla häntä koipien välissä maitojunalla takaisin Suomeen. Ei Suomi eikä Amerikka ole maailman napa. Maailman napa on napapiirillä ja maailmankaikkeuden napa missä lie. ;-) Ihmiselämään kuuluvat ajoittaiset vaikeudet, asui sitten missä päin maailmaa tahansa. Pitää kuitenkin muistaa, että jossakin tietyssä maassa voi oikeasti tietyn henkilön olla mukavampi ja parempi elää kuin jossakin toisessa maassa.

Vaikka minäkin luonnollisesti vertailen Suomea ja USA:ta, en kuitenkaan henkilökohtaisesti kritisoi ihmisten elämää ja valintaa elää haluamallaan tavalla. Vaikka moni asia tuntuu täällä sujuvan paremmin, Suomi kotimaana on hieno lähtökohta. Maailmalla on helppo olla eurooppalaisena ja suomalaisena, asiat sujuvat. Uutuuden viehätyksellä on myös osansa. En hauku Suomea ja vaadi ihmisiä muuttamaan USA:han vaan kerron elämästäni sellaisena kuin sen itse koen. Jos täällä aurinko paistaa ja Suomessa sataa, ei kai se minun vikani ole! Jos Amerikassa seinät ovat pahvia ja Suomessa betonia, en katkeroidu ja masennu lopullisesti! :-D Tottakai maat ovat erilaisia monessa suhteessa, usein täysin vastakohtia toisilleen! Se kai se ulkomaille muuton pointti usein onkin, että haluaa nähdä jotakin erilaista. Ajatusten vaihto ja erilaiset mielipiteet rikastuttavat, mutta huonon keskustelijan pahat aikeet paistavat läpi. Paras olisi, jos ihmiset pitäisivät katkeruuden ja kateuden tunteet sisässään. Pahansuopaisuus kertoo usein yksilön omista ratkaisemattomista ongelmista eikä hän kenties ole sinut itsensä kanssa.

Vihamieliset panettelutarinat ulkosuomalaisista kertovat katkerien yksilöiden pahoinvoinnista. En edelleenkään yleistä typerää käytöstä kaikkiin suomalaisiin, mutta tietynlainen ilmapiiri on huomattavissa joidenkin muidenkin ulkosuomalaisten mielestä. On erikoista, että jaksetaan parjata kateellisena oman maan kansalaisia, vaikka ei itse nosteta tikkuakaan ristiin oman elämän muuttamiseksi. Ihan samanlaisia suomalaisia ulkosuomalaiset ovat sisäsuomalaisten kanssa, vaikka ulkomailla olisivatkin asuneet. Miksi olla kateellinen sellaisesta, jota ei itse halua tai edes aio tavoitella? Tai miksi ylipäätään olla kateellinen tai katkera mistään, aivan turhaa ajan haaskausta! Ja jos se ei ole kateutta, niin mitä sitten? Tyhmyyttä ja ilkeyttäkö? Mikä hyve on olla ilkeä toiselle varsinkaan jos toinen ei ole itselle ilkeä?

Yhtä piirrettä en huomannut Suomessa, mutta kummasti se vaan ajoittain tulee esiin. Suomea tai suomalaisuutta ei saa arvostella edes rakentavasti. Ihan mitä tahansa kommenttia varsinkin ulkosuomalaisen suusta pidetään ylimielisyytenä ja kaikkea vastaan hyökätään samantien. Hyökkäys on paras puolustus? Nauraminen itselleen tuntuu olevan todella vaikeaa ellei joillekin täysin mahdotonta. Aletaan haukkua äärettömästi muita maita koskaan niissä asumatta tai sitten mennään henkilökohtaisuuksiin ihmistä lainkaan tuntematta. Onhan minullakin joistakin maista voimakas käsitys, mutta tiedän, etten ilman niissä asumista voi niihin tosissani uskoa. Taidan vain olla ollut ja nykyäänkin sattunut olemaan väärien ihmisten kanssa tekemisissä, koska en todellakaan muista suomalaisista tuollaista piirrettä ja hyökkäyksiä. Onko se tosiaan huonoa itsetuntoa vai mitä ihmettä moinen käytös voi olla? Kyllä isänmaallinen voi olla asiallisestikin toisia lyttäämättä. Huumoria toivoisin roppakaupalla. Itselleen pitää osata nauraa! Erilaisista mielipiteistä pitäisi mielestäni osata keskustella, kritiikkiä pitäisi osata ottaa vastaan ja antaa rakentavasti.

Toki olen kuullut myös tarinoita rahan perässä juoksevista ulkosuomalaisista, jotka leveilevät kaikille kansalaisuuteen katsomatta, miten ovat keränneet maallista mammonaa ympäri maailmaa. Kaikkea ei tarvitse sietää ja ymmärtää, ei tietenkään. Mutta voi jättää reagoimatta. Minuakin ärsyttää materialistit ja erityisesti rahallinen itsekehu haisee ja on noloa. Mutta nekin vinksahtaneet yksilöt voi jättää omaan arvoonsa! Sellaisilla viiraa päässä jo ihan ennen ulkomaille muuttoakin, joten on törkeää yleistää piirre kaikkiin ulkosuomalaisiin. Ollaanko sitä siis pohjimmiltaan kateellisia vain ja ainoastaan RAHASTA? No sehän kertookin sitten jo paljon ihmisen arvoista ja harhakäsityksistä… Meillä ei ainakaan ole sen enempää rahaa kuin Suomessakaan, miltei kaikki tuntuu vain olevan täällä halvempaa.

Negatiiviset ilmiöt ja mielipiteet toki tulevat enemmän esiin kuin positiiviset, mikä on aivan yleistä monissa muissakin asioissa. Asiakaspalvelukin saa useimmiten vain huonoa palautetta, hyvästä ei monikaan jaksa vaivautua kiittämään. Monesti nimittäin ulkosuomalainenkin palaa Suomeen sisäsuomalaiseksi tietotaitoinensa ja roppakaupalla kansainvälistä kokemusta ja kansainvälistä osaamista keränneenä eikä siitä voi olla kuin hyötyä tässä yhä vain enemmän kansainvälistyvässä ja verkostoituvassa maailmassa.

Toivoisin, että jokainen eläisi valitsemallaan tavalla missä maailmankolkassa tahtookin ja tyytyisi omaan elämäänsä kadehtimatta toisia. Globaali maailmankatsomus on rikkaus, jota voi vaalia missä päin maailmaa tahansa. Matkailu joka tapauksessa avartaa, siihen ei voi olla kenelläkään vastaansanomista. Tieto lisää tuskaa pitää myöskin osin paikkaansa, mutta ilmaisu vihjaa myös halusta sulkea silmät totuudelta.

Koti-ikävä kotimaahan

Koska olimme pitkään haaveilleet asumisesta ja elämisestä Yhdysvalloissa, en parin ensimmäisen vuoden aikana edes kaivannut Suomeen. Asuinhan siellä 30 vuotta. Jokaisessa maassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Suomi on hieno maa, mutta maailmassa on paljon muutakin.

Kaipaan Suomesta saunaa, salmiakkia, ruisleipää, karjalanpiirakoita, lihapiirakoita, piimää ja erimakuisia Hartwallin Upcidereita. Lähiperhettä ja paria hyvää ystävää on myös silloin tällöin ikävä.

Voi olla, että tulemme joskus takaisin Suomeen, mutta voi olla, että löydämme itsemme vielä jostakin muustakin maasta.

Sauna

Voi SAUNA kuinka ikävä sinua onkaan! Ja ”after-saunaksi” ruisleipää maksamakkaralla ja palan painikkeeksi piimää ja Hartwallin Upcidereitä. Niin ja salmiakkia tietenkin saunan jälkeiselle telkantuijotushetkelle. Onkohan Lurullakin ikävä saunaa? Se nimittäin aina juoksi saunan ovelle ja vaati päästä lauteille, kun huomasi saunan lämpiävän. Pöhkö koira…

Saunaa ei ole aikaisemmin ehtinyt tulla ikävä, koska on ollut niin paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Kevät ja kesä olivat myös niin kuumia, että sauna olisi ollut pelkkää kidutusta. Nyt vihdoin syyskuun puolivälissä 2010 illat ja yöt viilenevät jo 20 C:een, joten viluhan tässä tulee! Vaahtokylvyssä hikoilee ja rentoutuu hyvin, mutta eihän se saunaa voita. Mikähän siinä saunassakin oikein on? Eihän siellä jaksanut olla koskaan puolta tuntia kauempaa… Se nyt vaan on suomalainen erikoisuus, niin syvälle juurtunut elämys, että sitä kyllä kaipaa. Yhdysvalloissa oleskeluni aikana olen päässyt kunnon saunaan vain kaksi kertaa vuodessa Finlandia Foundation National Capital Chapterin Suomen suurlähetystöllä järjestämissä saunailloissa.

Täälläkin on saunoja hotelleissa ja kylpylöissä. Hotellien saunoissa on kuitenkin kieltokyltti, ettei saa heittää vettä kiukaalle! On sekin, sehän se kiukaan ja kai koko saunan pointti on. Muutenkin saunat ovat vain lämpöisiä, eikä kuumia lainkaan. Eikä niissä kukaan alasti hihhuloi, sehän olisi amerikkalaiselle järkytys. :-D Olen kuullut, että jossakin saunassa kiukaan kivien päällä tai tilalla oli joku kukkaistutus!?

Jos joskus jonnekin päin maailmaa asetutaan, rakennutetaan kyllä sauna ehdottomasti. Pitää vaan vahtia, että tulee suomalaisittain tehtyä eikä tuloksena vesieristämättömiä katastrofeja. Texasissa joillakin asuntoyhtiöillä oli saunat; oli kai niin suomalaisvoittoinen yhteisö sitten, nimittäin itärannikolla en ole moiseen törmännyt. New Yorkissa on kyllä paljon suomalaisia, joten sieltä varmaan jostakin asuntoyhtiöstäkin saattaa löytyä sauna. Harvian tehdas on jossakin päin, taisi olla Oregonissa.

Paras saunaelämys Suomessa oli puusaunassa vastan kera. Lämpö on pehmeämpi, mutta samalla voimakkaampi. Koivun tuoksu ja amerikkalaisesta hullulta kuulostava itsensä ruoskiminen eli vastominen ja vihtominen rentouttivat. Löylyjen jälkeen sitten saunasta järveen uimaan. Se vasta piristikin. Korpilahden ”eräsauna” pysyy kyllä muistoissain. Nykyään voisin jopa kokeilla saunaa ja lumihangessa pyörimistä; olisi jo tarpeeksi eksoottista minunkin mielestäni. Niin tai saunaa ja avantouintia! Sauna ja HK:n sininenkin menisi, mutta sauna ja kossu ehkä ei! ;-D

Vuoden jos toisenkin jälkeen sauna menee siis kärkeen, ruisleipä ja salmiakki saavat jakaa kakkossijan...

Ruisleipä

Ruisleipää myyviä kauppoja ei oikeastaan ole. Suomalaista ruisleipää voi tilata esim.  nordicbreads.com ja skabakery.com kautta. Ne sijaitsevat eri osavaltioissa, joten leivät eivät ole kovin edullisia. Wegmansin kv-osastolta löysimme kuitenkin saksalaista ruisleipää syksyllä 2010, jee! Olimme käyneet monesti kyseisellä osastolla, mutta en ymmärrä miksei tuo leipä ole aikaisemmin osunut silmään. Tuo ruisleipä on suomalaisen Realin tapaista, sellaista ”kosteampaa” leipää vai miten sen nyt sanoisi. Sitä on jopa kolmea eri lajia, auringonkukan siemenillä jne. Se oli herkkua jonkin aikaa, kunnes siihenkin taas kyllästyi ja paahtoleipä, bagelit ja English muffinsit alkoivat taas maistua paremmin.

Noiden nettikauppojen kautta on tullut tilattua leipää, mutta muutoin tuttavien tuomilla pakastetuilla Vaasan ruispaloilla ja Oululaisen jälkiuunipaloilla on selvitty aika pitkälle. Niitä oli kätevä sulattaa pala kerrallaan ja ottaa pahimmissa ruisleipäniksoissa.

Kebab

Kerran tuli vain mieleen, että pakkohan Amerikassa on olla kebabia, eihän se mikään suomalainen juttu ole! Ja olihan sitä! Trenton Kebab Housen kebab oli maukasta ja tuoretta ja menisin sinne kyllä uudelleenkin. Ihan oli samanlaiset lihaköntit pyörimässä ja hyvältä maistui niin Iskenderit kuin kanakebabitkin. MD:ssä on myös monta kebab-paikkaa (kabob).
Ihmeellistä, miten vasta tässä vuoden hujakoilla alkaa löytämään kaikenlaista ”kotoista”. Johtunee tietysti siitä, että vasta nyt niitä oikein tieten tahtoen etsii…

Salmiakki

Lempikarkkiani eli salmiakkia löytyi vasta parin vuoden päästä suomalaistuttavan vinkistä. Myös Marylandin Ikeassa myytiin salmiakkia sellaisissa pienissä itsepakatun näköisissä pusseissa. Tuttava neuvoi yhteen ostoskeskuksen karkkikauppaan, jossa oli irtokarkkeina eli painon mukaan merkkareita ja salmiakkipretzeleitä ja joitakin enemmänkin lakumaisia salmiakkeja. Nuo pretzelit olivat siis vain pretzelin muotoisia, hyviä suolaisia kuin noitapilli. Nuo muut olivat kyllä aika kaukana salmiakin mausta.

Lähiperhe lähettää joskus salmiakkia ja sitä tuleekin silloin isoja määriä. Varantojen pitäisi kestääkin jonkin aikaa. Kaikenlaisia salmiakkivariaatioita sitä onkin, ilahduttaa kyllä aina kovasti. :-) On jos jonkinlaisia turkinpippurivariaatioita ja vaikka minkälaisia pehmeitä karkkeja. Suomessa en varmaan edes tiennyt miten monenlaista salmiakkia onkaan! 2011 vuoden alussa teimme inventaarion, koska erityisesti jouluna tuli taas paljon lisää salmiakkia Suomesta. Niitä on nyt monta kiloa, painavan ison kenkälaatikon verran, joten pärjäämme pitkälle.

Salmiakki on koukuttavaa ja siihen tulee himo. Vaikka sitä lähetetäänkin meille, salmiakki oli aluksi meillä kortilla ja yritimme säännöstellä sen ahmimista. Joskus tuntui, että oli salmiakkimyrkytyksen partaalla ja mahaa väänsi ihan tosissaan, mutta ei sitä onneksi alun himon tyydytyksen jälkeen enää niin paljon tullut syötyä. Nykyään kun sitä on, ei se niin viehkeältä enää edes tunnu ja on alkanut myös jo tökkimään.

Erilaisia lakritseja on täällä paljonkin, mutta en ole koskaan erityisesti välittänyt lakusta. Kirpeitä tai happamia (sour) hedelmäkarkkeja on, mutta ei kuitenkaanTurkinpippurin tapaisia.

Suomi-yhteisöt

NJ
Lähin Suomiyhteisö oli FinlandCenter New York Cityssä. New Jerseyssä oli joitakin suomalaisia, mutta ei organisoitua suomiclubia tai vastaavaa. Olin yhteydessä FinlandCenteriin ja harkitsin myös jonkinlaista vapaaehtoistyötä siellä. Ainoa ongelma oli matkakustannukset, jotka olisivat olleet päivittäin yli 20 USD. Vaikka olisin ollut valmis tekemään palkatta työtä, en kuitenkaan sentään työttömänä olisi valmis maksamaan työstäni! :-D

FinlandCenter: http://www.finlandcenter.org/finnish/index.html

MD
Marylandissa on yksi Suomi-yhteisö Finlandia Foundation Baltimore Chapter ja Washington DC:ssä toinen Finlandia Foundation National Capital Chapter. Olen ollut niihin yhteydessä ja asuinpaikkamme sijainnin vuoksi voin nyt paremmin osallistua heidänkin toimintaansa sekä lukuisiin Suomi-tapahtumiin. Olen mukana myös Boardissa päättämässä. Haluan pitää yllä suomalaisuuttani ja suomalaista kulttuuria sekä olla yhteydessä muihin ulkosuomalaisiin.

Finlandia Foundation: http://www.finnbaltimore.org/ &
http://www.finlandiadc.org/

Suomen suurlähetystö sijaitsee Washington DC:ssä, pääkonsulaatit New Yorkissa ja Los Angelesissa. Marylandissa Baltimoressa on myös konsulaatti. Washingtonin alueella on todella paljon suomalaisia jo pelkän suurlähetystönkin vuoksi.

Kansainvälisyys

Mieheni kävi ennen muuttoamme NJ:ssä, eikä New Yorkin junasta löytynyt yhtäkään tyydyttävästi englantia puhuvaa henkilöä, joka olisi osannut miestäni neuvoa! Ymmärrän kyllä, että täällä on paljon maahanmuuttajia, mutta eikö nyt englantia pitäisi osata? Saman kohtasimme usein tietä kysyessämme vaikkapa huoltoasemalta: työntekijät puhuivat todella huonoa englantia. Huono englanti hämmästytti todella, vaikka tiesimmekin, että alue on kansainvälinen.

New Jersey ja New York ovat kulttuurien sulatusuuneja. NJ:n asuinalueellamme tuntui olevan eniten intialaisia ja kiinalaisia. Intialaiset kulkivat ryhmissä ja tuntui, että heitä oli kaikkialla. Kiinalaisten kulttuuri on kai erilainen, heitä ei ikään kuin huomaa jatkuvasti tungeksimassa suurin joukoin. Kiinalaiset tuovat joskus myös vanhempansa mukanaan maahan muuttaessaan. Kun pariskunta sitten lisääntyy, joissakin perheissä isovanhemmat hoitavat lasta kotona pariskunnan käydessä töissä. Meksikolaisia, latinoja tai muita espanjankielisiä on jonkin verran, mutta intialaiset pitivät NJ:ssä ehdottoman ykkössijan. Marylandissa kohtaa ainakin eniten amerikkalaisia ja latinoja. Yhdysvallathan on alunperinkin muodostunut maahanmuuttajista eli immigranteista, joten käsite amerikkalainen on häilyvä. Kenestäkään ns. periamerikkalaisestakaan ei voi olla varma monennessako sukupolvessa hän on "aito amerikkalainen". Joidenkin tietyistä maista ja kulttuureista tulleiden piirteet vain erottuvat helpommin. Jos ei ulkonäkö niin aksentti viimeistään paljastaa.

Kansainvälisyydessä on se hyvä puoli, että tuntee sulautuvansa itsekin helpommin joukkoon. Eipä myöskään tarvitse pinnistellä ja yrittää puhua täydellistä englantia. Ainakin itärannikolla tunnutaan olevan myös maahanmuuttajamyönteisempiä kuin mitä olen joistakin etelävaltioista kuullut. Kenties tietyissä osavaltioissa ei ole aikojen saatossakaan ollut niin paljon maahanmuuttajia kuin muissa (eipä ihme), että rasismi tulee niissä helpommin esiin. Minä taas uskon, että sivistyksellä on tässäkin asiassa paljon merkitystä. Ei ehkä tarvitse tuomita tai pelätä, jos on sinut itsensä ja maailman kanssa. Ainoa huono puoli monikansallisuudessa täällä Yhdysvalloissa on, ettei useinkaan kuule ”kunnon” englantia tai ei tule keskusteltua "aitoa” englantia puhuvien amerikkalaisten kanssa. Oma kieli- ja lausumistaito ei kartu niin nopeasti.

Vastoinkäymiset

Jotkut haluavat kuulla ulkomaille muuton vaikeuksista, vaaranpaikoista tai haasteista todennäköisesti osatakseen sitten itse varautua niihin paremmin. 

Kuten aikaisemmista kirjoituksistanikin huomaa, mitään haudanvakavaa ei ole onneksi ollut. Muutenkin suhtaudun nykyään paljon positiivisemmin haasteisiin ja muutoksiin kuin ennen. Oikein kaipaan uutta. En ole myöskään kapeakatseinen ja ahdasmielinen, joten koen täällä monet asiat vain haasteina. Näin ei Suomessa ollut. Valitin pienistäkin asioista.

Suurimpina haasteina olen kokenut saunan, salmiakin ja ruisleivän puuttumisen, rahanmenon, byrokratian, kotirouvaksi jäämisen, toisen koiran sairastelun ja koirien lennättämisen ja muuton toiseen osavaltioon. Listasta voi jo päätellä, että en tosiaan muuttanut tänne valittaakseni. On todella hienoa kerätä täällä uudenlaisia kokemuksia ja oppia uutta. Usein myös vastoinkäymiset opettavat parhaiten.

Sauna, salmiakki ja ruisleipäkin ovat saatavilla täälläkin, jos niitä oikeasti haluaa. Ruisleipää voi tilata tai tehdä, salmiakkia voi pyytää suomalaisten lähettämään, saunaan voi mennä jonkun suomalaisen kotiinsa rakentamaan saunaan tai jopa suurlähetystölle. En kuitenkaan vaihtaisi näitä täällä saamiani kokemuksia niihin.

Rahanmenon vaihtaisin pois heti. Varsinkin aluksi oli aivan järkyttävää totutella tähän kuluttamiseen. Amerikassa mitään ei saa ilmaiseksi. Toisaalta silloin kaikkea on myös tarjolla. Rahanmeno huolestutti myös sen takia, että itse olin aina tienannut rahani ja enää en. Jouduin elämään ns. siivellä, yhteisillä rahoilla. Se ei ole eikä tule koskaan olemaan minun juttuni. Amerikassa on kuitenkin ihan normaalia, että vain yksi käy töissä.

Kotirouvaksi jääminen oli aluksi melkoinen shokki. Aktiivisena, usein jopa kahta työtä tai ainakin opiskelua ja työtä tehneenä ihmisenä kotiin oli vaikea jäädä. Kävi jopa ajatus takaisin Suomeen palaamisesta. Vika ei kuitenkaan ollut itse Yhdysvalloissa, vaan omassa suhtautumisessani. Olihan se aikamoinen muutos, johon kuitenkin nykyihmisen on pystyttävä ja on terapeuttistakin opetella suhtautumaan. Jokunen viikko meni itsensä kokoamisessa ja tyhjän pään hämmästelyssä, kunnes hetkellinen elämän pitkäveteisyys sai stopin aiemminkin tapahtuneella voimakkaalla vastareaktiolla. Suomessakin taannoin monta vuotta sitten meinasin työttömämä 2kk ollessa tukehtua, kunnes tuli niin voimakas vastenmielisyys, että tein asialle jotakin. Täälläkin aloin siis miettiä mitä elämältäni oikeasti haluan ja käytin aikaa lukemiseen, itseni kehittämiseen ja henkiseen kasvuun. Osasin pysähtyä. En ikinä vaihtaisi pois tuota pitkäveteisyysaikaa, koska vasta silloin tajusin kunnolla, että elämä on itsestä kiinni eikä elämän tarvitse olla työntekoa ja aikansa uhraamista jollekin firmalle vaan työtä voi tehdä myös itselleen. Ja ilman työtäkin elämässä on aika paljon kaikenlaista. Samassa prosessissa moni muukin pakkopulla ja turhat huolet putosivat harteiltani. Jokaisen olisi hyvä oppia pysähtymään ja kuuntelemaan oikeasti itseään.

Byrokratia - se kaikkien vihaama sana. Mikään ei ole mennyt pieleen tai mitään järisyttävää tapahtunut tälläkään saralla, mutta byrokratia on aina ahdistavaa. Uuteen maahan tulo mitään mistään tietämättömänä pisti varsinkin aluksi pään aika pyörälle. Mikäs siinä, jos joku kertoisi ja neuvoisi, mutta kun on aivan uudessa ympäristössä eikä ole aluksi kovinkaan paljon verkostoja tai turvaverkkoja. Kaikesta joutuu selviämään itse ja ottamaan itse selvää. Eihän siinäkään lopulta mitään; ottaa luurin kauniiseen käteen, soittelee ja kyselee. Näin selviävät asiat kuin asiat Amerikassa, niin IRS verottajan määräykset kuin vuokrasopimuskiemurat. Puhelin on täällä erittäin oleellinen väline asioiden hoidossa.

Lurun sairastelu tuotti ja tuottaa edelleen huolta. Eläinlääkärissä ei ole sen kummempaa käydä kuin Suomessakaan, yhtä järkyttävän kallista täälläkin... Luru sai taannoin allergialääkityksen, mutta nyt sitä ei ole täällä MD:ssä enää tarvittu. Mitään vakavaa ei taannoin mittavista verikokeista kuitenkaan ilmennyt ja lääkärikin kallistui diagnoosissaan allergian puolelle, joten eipä tässä kai mitään hätää ole. Joskus Luru on edelleen tukossa ja aivastelee ja räkii, mutta liekö sitten vika ollut pääasiassa NJ:n asunnossa tai jotain. Ruoka-aineallergatkin kun on selvitetty. Säilyy varmaan mysteerinä hamaan tulevaan, jollen teetä taas uusia järjettömän kalliita tutkimuksia. Aluksi siis tuli huoli siitä, että kärsiikö tuo koiraparka näistä kokolattiamatoista koko ikänsä ja joutuuko vetämään lääkkeitä jatkuvasti. Puulattialliset asunnot ovat usein kalliimpia kuin nämä kokolattiamattoiset eikä niitä ole niin helposti saatavilla. Lisäys 6/2011: Lurun allergiatesti osoitti 26 allergeeniä, joten allergiasta on siis kyse. Pääasiassa ruoka-aineita, mutta myös ruoho ja pölypunkit. Helpottihan se, kun nyt tietää mitä välttää, mistä johtuu ja mitä tehdä allergeenien, joita ei voi välttää kanssa.

Koirien lennosta ja sen aiheuttamasta stressistä olen kirjoittanut aikaisemmin Koiranelämää-aiheen alle. Ja kyllä se lento ja huoli koirista olikin stressaavaa! Boikotoisin Finnairia, jos se ei olisi ainoa suoria lentoja Suomesta NYC:iin tekevä. Tai no seuraava suora lentohan tarvitaan vasta sitten, jos tullaan koirien kanssa takaisin Suomeen. Eli se siitäkin. Nykyään vaikeuksia tuottaa matkustaminen koirien kanssa. Emme halua niitä enää lennättää eikä niitä viitsi mihinkään kenneliinkään jättää varsinkaan, kun tietää tästä amerikkalaisesta eläinten asemasta ja huonosta kohtelusta. Koiramme ovat tottuneet niin hyvään, että saisivat varmasti sydärin jossakin kennelissä. No onhan Amerikassa hienoja koirahotelleja ja -kylpylöitä ja jos jonkinlaisia luksuspalveluja, koiran ulkoiluttajan kotikäyntejä jne., mutta kenellä moisiin on varaa? Koirat siis matkustavat aina mukanamme, koska vielä ei ainakaan kehdata niitä tämän maan tutuille tuupata. Onneksi tässä on vielä riittänyt paljon näkemistä ja kokemista ja moniin kohteisiin pääsee ihan autolla. Onhan Road Tripit kiva tapa matkustaa sekin.

Muutto osavaltiosta toiseen oli myös aikamoinen ruljanssi. Miltei samanlainen prosessi kuin itse Yhdysvaltoihin muutto. Byrokratia ja asioiden hoitaminen se siinäkin eniten tuskastutti ja stressasi, ei niinkään uuden ja muutoksen pelko. Vähän harmitti tietysti se, ettei voitu pysyä kauemmin yhdessä paikassa, mutta toisaalta enemmän kokemustahan eri osavaltioissa asuminen antaa. Maryland on joka tapauksessa paljon viihtyisämpi kuin New Jersey.

Tässä siis tällainen pieni yhteenveto vaikeuksista, joista olen kyllä muuallakin tällä sivustolla jo maininnut. Joka tapauksessa missään matkustamisessa saati sitten ulkomaille muutossa ei olisi mitään järkeä, jos sinne lähtisi valittamaan. Asioita pitää toki osata tarkastella kriittisesti ja objektiivisesti, mutta sellaisten ihmisten on syytä jäädä kotiin, joilla ei ole paloa nähdä ja kokea mitään erilaista tai ottaa haasteita tai jopa riskejä vastaan.

Aina on tietysti vaikeuksia missä tahansa maassa ja nykyihminen turtuu usein kaikkeen ja haluaa vain lisää uutta ja kun on sen uuden saanut ei enää haluakaan sitä vaan sitä mitä ennen oli. Jokainen taistelkoon oman tyytymättömyytensä kanssa, mutta itse olen vaikeuksista huolimatta erittäin tyytyväinen tänne muuttoon. Ehkä tyytymättömyys Suomessa elämiseen ja voimakas tarve asua ulkomailla auttaa myös näkemään asiat oikeassa perspektiivissä. Joku voi ihmetellä, että kukapa vaikeuksia kaipaisi. Eräällä tavalla monet ihmiset kaipaavat. Ei tietenkään vaikeuksia vaan haasteita ja erilaisia näkökulmia elämään. Jos aina pelkäisi jotakin, pitäisi lukkiutua neljän seinän sisälle. Todennäköisesti siellä sattuisi kuitenkin se vakavin tapaturma eikä olisi koskaan nähnyt tai kokenut mitään ja olisi jäänyt paljosta paitsi. Sekin on jokaisen oma valinta. Jokainen tyylillään, mutta avoin pitää olla ulkomaille muuttaessa. Myös rohkeutta vaaditaan monissa tilanteissa.

Äänestäminen

Saimme Suomesta postitse ilmoitukset äänioikeudesta eli saimme äänestää esim. 4/2011 eduskuntavaaleissa. Ennakkoäänetys tapahtui Suomen suurlähetystöllä 3301 Massachutts Avenue N.W. Washington D.C. Suomalaiset jututtivat ja kyselivät miten olemme tänne joutuneet. Meitä ennen oli kyseisenä päivänä käynyt 12 muuta suomalaista äänestämässä. Jotenkin ulkosuomalaisena äänestäminen tuntui oudolta, mutta toisaalta taas täältä kauempaa katsoessa oli jotenkin helpompi päättää ja nähdä mikä siellä mättää ja mitä haluaisi muuttaa.

Mukaan äänestykseen tarvittiin Suomen passi sekä ilmoitus äänioikeudesta. Toimenpide tapahtui samalla tavalla kuin Suomessakin. Korttiin laitettiin leima ja kortti vielä kuoreen. Kuori ja allekirjoitettu ilmoitus äänioikeudesta vielä toiseen kuoreen ja ne sitten lootaan. Lähettävät kai sitten Suomeen tai jotain. Veikeätä oli olla ikäänkuin Suomen maaperällä suurlähetystössä, mutta sitten kuitenkin poistua ovesta vieraaseen maahan.

Välillä tuntuu, että mitä järkeä on äänestää varsinkaan täällä ulkomailla. Minua motivoi kuitenkin ajatus, niinkuin kaikkia äänestämisestä laistavia pitäisi, että jos ei edes äänestä, eikä siis edes yritä, niin on turha sitten valittaakaan miten asiat Suomessa ovat.

Äänestyksen jälkeen kävelimme takaisin metroasemalle päin ja ihastelimme alueen muita suurlähetystörakennuksia sekä puiden kukkaloistoa. Samalla sattui aikamoinen sattuma: törmäsimme Obamaan vähän jälkeen varapresidentti Bidenin kortteerin! Poliisit olivat blokanneet tien pätkän ja presidentin saattue poliiseineen ajoi pillit päällä ohitsemme. Pikkasen oli coolia! Niitä oli monen monta moottoripyöräpoliisia ja pari tavallista poliisiautoa letkan kummassakin päässä ja sitten siinä letkan keskellä ne kaksi mustaa limusiinia. Poliisit tuijottivat meitäkin aika tarkkaan, kun pydähdyimme katsomaan saattuetta. Emmepä kai näyttäneet sitten käsi kädessä kävellessämme kovin pahiksilta ja saimme tuijottaa rauhassa. ;-) No onpahan sekin nyt nähty livenä, pressasaattue. Outoa, että laittavat kaikki pillit päälle. Luulisi, että olisi parempi olla vähän diskreetimpi, mutta ei näköjään. Kaikilla autoilla sireenit ja valot päällä.

Hupaisaa oli myös äänestysreissun päätteeksi mennä eteemme sattuneeseen hauskaan Fiesta-ravintolaan, jossa sattui olemaan Happy Hour sekä drinksuihin että tapaksiin liittyen. Söimme, joimme ja naureskelimme äänestysreissun lopputulemaa. Näiden paukuissa kun viinaksia on aina aika lailla...

Ulkosuomalainen
Sisäsuomalaisesta pahansuopaisuudesta
Koti-ikävä kotimaahan
Suomi-yhteisöt
Kansainvälisyys
Vastoinkäymiset
Äänestäminen
Miten minä muuttuu?
Tyytyväinen matkailija
Suomimyönteisyys
 
 
 
perustettu 10.7.2010
© Copyright Aatoksia Amerikasta amerikassa.com
 
Protected by Copyscape DMCA Takedown Notice Checker
 
 
 
 
*Miten minä muuttuu ulkomailla asuessa?

On mielenkiintoista huomata itsessä muutoksia ja miettiä miksi joskus ennen on käyttäytynyt tietyllä tavalla. Tulee mieleen, että ovatko asiat johtuneet suomalaisuudesta, Suomesta, tietyistä ihmisistä, itsetunnosta, uuden elämän aloittamisesta täysin uudessa ympäristössä vai matkailuko vain avartaa?

Itseäni ulkosuomalaisuus on avartanut monessa mielessä. Suomessa oli minun tapauksessani, niin hullulta kuin se kuulostaakin, jotenkin liian helppo olla! Eräällä tavalla ei ollut haasteita ja voivotteli turhasta. Henkisesti en voinut hyvin, koska tahdoin ulkomaille, mutta muuten Suomessa jäi jotenkin liian helposti ruikuttamaan ilman mitään todellista vaaraa tai hätää. Amerikassa ei voi jäädä ruikuttamaan ja vinkumaan! Usein olin Suomessa sellainen jahkailija ja tuskastelin asioita, mutta täällä on oppinut ajattelemaan eri tavalla: jonkin asian vaan tekee sen kummemmin voivottelematta, koska on PAKKO. Ei ole vaihtoehtoja.

En tarkoita tässä nyt pelkästään työntekoa ja sitä miten Suomen sosiaaliturva kantaa, vaan ihan yleistä ajattelutavan muutosta. Jos jokin rahanmeno tai yllättävä tapahtuma täällä harmittaa, niin sitä ei voi jäädä surkuttelemaan vaan on hyväksyttävä se ja on mentävä saman tien sen yli, koska muuten ei pärjää. On pakko toimia! Se nyt vaan on niin, asialle ei voi mitään, hyväksyy asian ja siirtyy seuraavaan asiaan.

Tällainen elämä tekisi hyvää ihan kaikille. Tutusta ja turvallisesta turvaverkosta kun joutuu eroon, osaa toimia paljon tehokkaammin, mutta siltikään ei ole mikään paniikki tai hätä. Keskittyy olennaiseen ja tajuaa vaan miten hyvältä tuntuu, kun pärjää ihan itse vaikeissakin tilanteissa. Vaikeat tilanteet ovat astetta vaikeammat ulkomailla, koska on vähemmän juuri vaihtoehtoja tai turvaverkkoja. Toisaalta sitä se on amerikkalaisellakin: ei voi jäädä makaamaan, vaan on toimittava, jotta selviää. Täällä olisikin todella turhaa surkutella ja voivotella, kun sekin voima olisi sitten pois itse toiminnasta.

Surkuttelun jättämisen lisäksi tärkeimmät muutokset liittyvät prioriteettien ja arvojen selkiintymiseen ja perspektiivin laajentumiseen. Omat arvoni vahvistuivat, kun näin maailmaa ja asioita suuremmassa mittakaavassa. Ahdasmielisyys ja kapeakatseisuus eivät toivottavasti kuulu enää ajatusmaailmaani, vaikka eivät ne ole kyllä kuuluneetkaan. En myöskään hyväksy vastaavaa käytöstä muilta. Saatan usein toki olla hyvinkin ehdoton, mutta en koskaan muiden kustannuksella. Ehdoton voi ja pitääkin olla hyvien asioiden puolesta. Käsitettä hyvä en ala tässä nyt filosofoimaan. Minulle hyvä on mm. kaikkien hyväntahtoisten yksilöiden, maiden, luonnon ja maapallon arvostamista. Avoin on syytä olla ja ottaa muukin maailma huomioon eikä olla itsekeskeinen. Omaan napaan tuijottaminen raivostuttaa yhä enemmän, vaikka siihen tulee itsekin syyllistyttyä. Kukaan ei ole parempi kuin toinen. En hyväksy myöskään ihmisten haukkumista. Kaikenlainen tiettyihin piirteisiin kohdistuva arvostelu ja haukkuminen on todellista heikkoutta ja oman heikon itsetunnon pönkittämistä. Asioita pitää tarkastella kriittisestikin, mutta sokeasti yhteen suuntaan katsominen ei ole kenellekään hyväksi. En voi enää ymmärtää lainkaan joitakin hyvin pienessä maailmassaan eläviä ihmisiä. Tai ymmärrän sen verran, että tiedän mistä mikäkin käytös kelläkin johtuu, mutta en suvaitse sellaisesta aiheutuvaa pahansuopaisuutta. Jokaisen pitäisi käsitellä ongelmansa eikä projisoida niitä muihin. Jos tahtoo toiselle pahaa, pitäisi katsoa peiliin ja pian.

Muut vahvistuneet arvot liittyvät ystävyyteen, oikeudenmukaisuuteen, luontoon, luonnosuojeluun, ekologisuuteen, eläimiin, tasa-arvoisuuteen, politiikkaan. On turha hukata hetkeäkään elämästä vääränlaisiin ihmisiin. Kyse ei ole todellakaan mistään ylimielisyydestä vaan siitä, että osaa valita seuransa viisaasti. Kenenkään ei tarvitse mistään syystä olla sellaisten ihmisten kanssa, joista on vain haittaa ja jotka manipuloivat ja lannistavat sinua. Ystävälliset ja aidot ihmiset ovat aarteita. Myös positiiviset ja iloiset ihmiset ovat ihania, koska he tartuttavat sitä iloisuutta muihinkin ja rohkaisevat iloitsemaan. Amerikkalainen avoin vieraiden tervehtiminen, hymyily ja jututtaminen ovat saaneet minustakin paljon vastaanottavaisemman ja hymyileväisen puolen esiin. Jokainen on joskus alamaissa, tekopyhää olisi väittää muuta, mutta masennuksen kourista pitää olla tahto nousta ja etsiä ratkaisuja eikä vain valittaa. Pessimismillä ja negatiivisuudella ei ole oikeasti käyttöä tässä elämässä, ainakaan niistä ei ole mihinkään hyvään.


Uskon selviytyväni kaikenlaisista haasteista, olen rohkeampi kuin ennen ja uskallan yhä enemmän olla sitä mitä minä olen eikä kukaan voi minua manipuloida. Kaikenlaiset ihmeelliset turhat pakkopullat olen oppinut jättämään taakseni ja uskallan sanoa mielipiteeni yhä suorempaan. Täällä eletään vain kerran eikä kaikenlaiseen turhaan (mm. jatkuva stressi, valitus turhasta, epärehellisyys, kierot ihmiset) kannata missään nimessä tuhlata aikaa. Uutta kannattaa kokeilla ja erilaisia elämyksiä haalia. Mikään ei ole lopullista paitsi kuolema, jos sekään.

Uuden oppiminen on aina mukavaa. Ulkomailla asuminen perehdyttää ulkomaan kulttuuriin ja elintapoihin. Pääsee asumaan ja elämään kuin paikalliset kansalaisetkin. Alle vuoden mittaisella matkalla kovinkaan syvää perspektiiviä ei voi saada. Sen oikean kulttuurin ja elämisen taidon tajuaa vasta pitkään asuessa. Siis jos on avoin ja kiinnostunut siitä. Kansainvälisyys, erilaiset kulttuurit, ihmiset ja tavat ovat rikkauksia ja antavat uusia näkökulmia elämään. Olen yhä vahvemmin tätä mieltä.

Jokainenhan tietysti kokee asiat eri tavalla ja muuttuu omalla tavallaan tai ei muutu lainkaan. Minulla vaan sattui olemaan muutenkin tällainen itsetutkiskelun ajanjakso meneillään, joten huomioin myös tällaiset henkiset muutokset. Päälimmäisiksi positiivista muutoksista valitsisin: rohkeus, avoimuus ja kiinnostus uutta kohtaan, perspektiivin laajentuminen, maailman valtavuuden ja yhteisöllisyyden tajuaminen, pienten ympyröiden ja kapeakatseisen ajattelun huonojen puolien tajuaminen, arvostelukyvyn monipuolistuminen. Huonoista muutoksista taitaa olla ainoana jatkuva nautintojen kaipuu, laiskistuminen ja ns. Millennial sukupolven työmoraali. Toisaalta en pidä sitä huonona, vaikka välillä se vanha työläismoraali kuiskailee ja pistää ahdistamaan, kun en ole löytänyt töitä.

Kaikkia muutoksia en laittaisi Amerikan piikkiin vaan suurin osa tulisi varmasti missä suuressa, kansainvälisessä ja vieraassa maassa tahansa. Kuten myös aikaisemmin mainitsin, suurin osa arvoista ja ajatuksista on ollut vallalla ihan ennen tänne muuttoakin, mutta täällä ne selkiytyivät ja vahvistuivat entisestään.

Valitettavasti minulla on sellainen kutina, että Suomeen palatessa nämä selkeät, avoimet ja positiiviset ajatukset saattavat kaatua. Se vähän harmittaa ja pelottaa. Pitää ainakin yrittää todella kovasti pitää niistä kiinni. Kohtasin nimittäin Suomessa valittamista, negatiivisuutta, katkeruutta, teeskentelyä ja mukamas-ystävyyttä. Kukaan ei ole ketään parempi, olinhan itsekin Suomessa hyvinkin tuomitseva ja negatiivinen. Siksipä nämä erot ovatkin mielenkiintoisia eikä tarkoitettu muuksi kuin hämmästelyksi. Mutta siis ehdottomasti osassa suomalaisista, mukaanlukien minut aikoinaan, on sellaisia iloista ja hyväntahtoista elämää kahlitsevia piirteitä, että ulkomailla asuminen antaa hengähdystaukoa ja ajattelemisen aihetta. Amerikkalainen elämänmeno on oikeasti vähän rennompaa ja asioita otetaan huumorilla, vaikka ongelmat ovat täälläkin todella suuria ja vakavia. Tai siltä se ainakin minusta tuntuu. Amerikkalainen mentaliteetti vaan on osin paljon leppoisampi. Toisaalta kaikki lähtee itsestä. Ehkä osaisin jatkossa Suomessakin olla tyytyväinen ja tehdä rohkeita valintoja. Toivottavasti nämä kaikki ajatukseni ovat siis pysyviä ja olen oikeasti oppinut jotakin pysyvää eivätkä ajatukset olisi maariippuvaisia.

Suomikin tuntuu jo varsin kiehtovalta paikalta, kun siellä ei ole kahteen vuoteen käynyt. Ja voi sentään, moni suomalainen on todella ihana, ystävällinen ja samanmielinen kuin itsekin. Kaikki eivät ole todellakaan niin julmia, kuin mitä olen täällä ollessani vain sattumalta kuullut. Mutta ymmärrettävästi moisesta harvojenkin ilkeydestä hämmästyy ja käytöksen syitä ihmettelee, onhan kyse kanssasuomalaisista. No, maailma on täynnä ikäviä ihmisiä maassa kuin maassa. Mutta siis tässäkin perspektiivissä on itse muuttunut: jokaisen moukkamaisuus on moukalta itseltään pois eikä millään tavalla minun ongelmani. Kai se itsetunto on sitten minullakin paranemaan päin enkä provosoidu enää niin helposti. Nykyään oikein haistaa jo kaukaa keiden kanssa ei kannata edes alkaa jostakin tietystä asiasta keskustelemaan.

Ulkomailla asuminen siis avartaa mieltä eikä monia asioita olisi Suomessa tullut ajateltua lainkaan. Asiat tuntuvat selkiytyvän, kun saa vähän hajurakoa ja erilaista perspektiiviä asiaan kuin asiaan.

Tyytyväinen matkailija

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa". Meitä pieniä kulkijoita ja ihmettelytapoja on moneksi.

Aloin tässä pohtimaan millainen matkailija olen ja miten suhtaudun erilaisuuteen ja uusiin asioihin. En edes muista aikaa, jolloin olisin ollut ahdistunut matkailusta tai erilaisista asioista itsessään, vaan ainoastaan halu nähdä ja kokea uutta oli vuosiakin sitten niin äärettömän suuri, että yksinomaan se ajan puute kohteessa pisti silloin stressaamaan. Halusin nähdä ja kokea KAIKEN vähän niinkuin että ainoan kerran elämässä. Nykyään "vanhemmiten" osaan jo pitää taukoja, syödä ja fiilistellä ilman kaiken mahdollisen koluamista. Pääsenhän takaisin, jos haluan. Niin ja siis ihan missä maassa tahansa. Täällä minulla on tietysti aikaa kokea vaikka mitä, enkä ehdi silti useassa vuodessakaan kaikkea. Asuminen täällä on jo arkea, mutta monin paikoin silti vielä myös matkailua, koska aina tulee jotakin uutta eteen. Matkailu-osiossakin kirjoitan muistakin uusista kokemuksista kuten amerikkalaisesta jalkapallosta ja drive-in elokuvista, vaikkeivät ne nyt suoranaista matkailua olekaan.

Kuten tästä nettisivustakin huomaa, tarkkailen ympäristöäni yksityiskohtia myöten. Kirjoittaminen on kuitenkin eri asia kuin reaaliajassa tarkkailu ja reagointi. En ahdistu ja takerru koskaan pieniin erilaisuuksiin (vaikkapa nyt heppoinen rakennustyyli) ja tee niistä suurta numeroa vaan osaan katsoa asioita laajemmin ja keskittyä olennaiseen. Kerran todettu on valmiiksi puitu. Elämisen kannalta moni kärpäsenpaska on lopulta mitätön edes mainittavaksi. Hämmästelen ja totean, että jännä, vau, oho, mielenkiintoista tai muuta kevyttä, mutta en ala etsimään huonoja puolia, tuomitsemaan tai jankuttamaan. On turha valittaa jostakin pienestä tai usein isommastakaan, kun sille ei mitään voi. Ja jos voi, sitten se pitää muuttaa, toimia ja tehdä jotakin asian eteen. Surkuttelu ja purnaaminen harvemmin auttaa enkä muutenkaan tarkkaile maailmaa tai ainakaan matkakohdettani ahdistuneesti. Kliseisesti lasini on puoliksi täynnä. Siis matkaillessa. Olisi aika raskasta matkailla keskittyen epäolennaisuuksiin. Kriittinen ja objektiivinen pitää olla, mutta nekin on syytä pitää tasapainossa ja kohdistaa ne merkittäviin asioihin. Mitä itseeni ja täällä asumiseen tulee, minua lähinnä huvittaa, naurattaa ja pidän koomisena joitakin asioita täällä. En niinkään järkyty ja ota vakavasti. Ne ovat pikkuseikkoja, joilla ei ole elämästä nauttimisen kanssa mitään tekemistä.

Vertailen matkaillessani jonkin verran asioita kotimaahani Suomeen, mutta vain hetkellisesti omassa päässäni. Keskityn aina kulloinkin sen hetkiseen maahan. Suomi on kotimaani ja sen viat ja vahvuudet olen kyllä saanut tuta 30 vuoden aikana, joten en useinkaan ehdi sitä miettiä matkallani sen kummemmin, ellei joku seikka nyt erikseen sitten tule puheeksi. Matkaillessa olen tutustumassa vieraaseen kulttuuriin ja kokeilen rohkeasti siellä olevia asioita, vaikkeivät ne luonnollisesti ehkä heti miellytä hekumallisesti ja ovat eri tavalla kuin kotimaassa. Keskityn uusiin kokemuksiin ja otan niistä kaiken ilon irti. Lähden ulkomaille avoimin mielin nauttimaan ja pitämään hauskaa, kokemaan jotakin erilaista ja imemään vaikutteita. En voisi kuvitella matkustavani minnekään ilman halua nähdä ja kokea uutta avoimesti. Maassa maan tavalla ja talossa talon tavalla. Eipä sitä kyllä olisi järkeä minnekään lähteäkään, jos haluaisi nähdä ja kokea vain sitä samaa mitä kotonakin.

Voinee olla totta, että mitä enemmän matkailee sitä avoimemmaksi tulee. Ulkonäöltään erilaiset ihmiset herättävät minussa harvoin hämmästystä, koska täälläkin asuessa niitä kohtaa jatkuvasti ja samoin luonnollisesti muissakin maissa. Sehän nyt on itsestäänselvää. On ikävä huomata, miten jotkut elävät stereotypioiden vallassa ja pelkäävät ihmisiä. Itse olen avoin, innokas etsimään tietoa ja tutustumaan uusiin asioihin ja ihmisiin, joten voin ottaa rennommin ja keskittyä olennaiseen. Pelko perseessä on aika hankala ottaa rennosti. Normaali itsesuojeluvaisto nyt jokaisella on, mutta puhunkin selkeistä ennakkoluuloista, jotka eivät ole lähellekään tosia.

Ennen matkaa otan selvää mitkä kohteet haluan nähdä ja paikan päällä mietin miten asiat toteutan. Selaan nettiä ja lainaan kirjastosta kirjoja. Tiedän etukäteen, että luonnollisesti moni asia tulee olemaan eri tavalla kuin kotimaassa, olen niihin varautunut ja oikein odotankin niitä.

Suomeen mahdollisesti edes jossakin vaiheessa matkustaessani tiedän asioiden olevan siellä samoin kuin missä tahansa matkakohteessa. Siis uutta. Pari vuotta taukoa tekee kotimaastakin matkakohteen ja kaikki näyttää varmaankin erilaiselta. Tulen hämmästelemään asioita positiivisessa mielessä ja kamera täyttyy vielä pari vuotta sitten itsestäänselvyyksinä pidetyillä asioilla. Kohde kuin kohde niin jaksan ihastella ja innostua. Ja nyt puhutaan siis matkailusta eikä esim. maiden politiikasta. Niin Suomen kuin USA:nkin ja muidenkin maiden asioiden hoito saa verenpaineen nousemaan, mutta matkaillessa en tietenkään keskity niihin.

En mene sellaiseen kohteeseen, jossa on vaikkapa sotakriisitila tai ihmiset ja eläimet kituvat näkyvästi. Aina niitäkään ilmiöitä ei voi välttää, mutta pyrin ainakin. Tällaiset asiat ovat minusta valittamisen ja oikean huolen arvoisia. En toki menisi niistä matkallani paasaamaan, mutta niihin voisi jo nähdessään ottaa kantaa. Mainittakoon nyt kuitenkin, etten boikotoisi vaikkapa Japania matkailumaana, vaikka delfiinejä ja valaita teurastavatkin tai Kiinaa, vaikka tekevät turkiksia koirista ja kissoista. En keskittyisi matkalla näihin eettisiin ja ideologisiin asioihin vaan kulttuuriin, ruokaan ja nähtävyyksiin. Matkailu on minulle uuden kokemista, maailmanparantamiselle on sitten omat areenat. Muutenkin löydän viat nykyään itse ihmisestä, yksilöstä, yksilön persoonasta ja tyhmyydestä enkä yleistä maata ja koko kansaa tai vaikkapa rotua. Olen matkallani mieluummin onnellinen kuin oikeassa enkä etsi jatkuvasti vikoja. En mene myöskään väittämään jotakin jostakin, ellen ole ensin ottanut luotettavalta tutkimustaholta selvää.

USA on toinen kotimaani, vaikkei minulla kansalaisuutta olekaan. Arvostan todella paljon monia asioita täällä enkä vaihtaisi niitä muuta kuin siinä tapauksessa, että muuttaisin johonkin toiseen maahan ja saisin taas kokea siellä sen kyseisen uuden maan tavat. Olen luonteeltani kosmopoliitti, vaikken tarpeeksi siihen "titteliin" ole vielä maailmaa nähnytkään. Asenne on kuitenkin jo kohdillaan. Aloitin kirjoittamaan joku aika sitten Cosmopolitely-blogia, mutten jaksanutkaan päivittää sitä. Siinä olisin käsitellyt "kohteliaasti maailmalla elämistä".

Haluan tietoisesti elää täällä ja koen elämän hyväksi, sopeudun nopeasti. Erityisesti itsenäisyyspäivä 4th of July 2011 antoi taas voimakkaan iloisuuden, kiitollisuuden ja tyytyväisyyden tunteen siitä, että saan asua täällä. Ihmiset olivat iloisia, kohteliaita, ystävällisiä ja pitivät hauskaa. Naurun ja hymyn sai huulille samantien, kun katsoi itsenäisyyspäiväkonsertin screenille kuvattua yleisöä. Kyllä täällä on hyvä olla, yhteenkuuluvuuden tunne on voimakas. Tyytyväisyydessä ratkaisee asenne, avoimmuus, tärkeysjärjestys, ongelmanratkaisukyky ja kiinnostus uutta kohtaan. Kaikki näistä on ollut olemassa jo alusta alkaen ja syvenevät yhä enemmän. Enpä täällä tai missään ulkomailla muuten olisikaan. Päinvastoin, en yleensä halua lähteä pois matkakohteista lainkaan ja surkuttelen takaisin paluuta. Tänne muutettuamme ei ole onneksi tarvinnut lähteäkään, ja Suomessa käyminenkin on venynyt jo pian kahteen vuoteen. Voin todeta viihtyväni ja janoavani lisää uusia kokemuksia. Matkailu ja asuminen ulkomailla ovat intohimojani.

Suomimyönteisyys

Kun asuin Suomessa, en pitänyt Suomesta. Monet asiat ärsyttivät suunnattomasti. Pidin myös monia asioita itsestäänselvyyksinä tai ne eivät edes käyneet mielessäni. Olin jotenkin jumittunut todella kapeaan elämäntapaan ja osittain siksikin turhautunut. En olisi koskaan varmasti osannut muuttaa katsantokantaani, ellen olisi muuttanut ulkomaille. Jotkut ihmiset vain kaipaavat jotakin muuta, sille ei mahda mitään.

Poissa silmistä, poissa mielestä, samoin kuin etäisyys asiaan kuin asiaan auttaa näkemään asiat eri tavalla. En sanoisi, että kamaluus muualla aiheuttaisi tämän. Kyse ei ole kaipuusta kotiin turvaan, vaan ihan rationaalisesta ajattelutavan muutoksesta. En osaa edelleenkään sanoa kumpi maa on parempi, joten siitä ei ole kyse. Kumpikin on omalla tavallaan aivan mahtava, ja paras tulisi kun tietyt piirteet yhdistäisi kummastakin.

Välillä epäilen romantisoivani monen monta asiaa Suomesta. Ja varmasti romantisoinkin, kun  siellä käymisestä on niin kauan. Mutta ihan selvästi sellainen antipatia, jota Suomea kohtaan on joskus ollut, on hävinnyt täysin. Olen siitä todella ilahtunut. Ei jotenkin tarvitse olla niin pettynyt siihen maahan, kun kaikkialla maailmassakin on omat kommervenkkinsä. Tajuaa myös, että ei ole "tuomittu" mihinkään maahan loppuelämäkseen vaan voi lähteä etsimään vihreämpää ruohoa mahdollisuuksien ilmetessä tai jos asiat muuttuvat liian hankaliksi maassa kuin maassa.

Asennoituminen ja arvostelukyky on avartunut. Kunnioitus kotimaata kohtaan on kasvanut. Erityisesti Suomi-toiminnassa mukana oleminen ja suomalaisyhteisön tapaaminen ovat olleet auttavat tekijät tässä viha-rakkaussuhteessa Suomeen. Jotenkin tuo Suomen itsenäisyyspäivä sai aikaan myös erittäin pontevan ilon tunteen, vähän samalla tavalla kuin tuossa edeltävässä tekstissä Tyytyväinen matkailija kirjoitin Yhdysvaltain itsenäisyyspäivästä. Tärkeimpinä muutoksen aiheuttajina ovat kuitenkin olleet etäisyys ja perspektiivin laajentuminen. Kun näkee muutakin ja ison maailman mittakaavassa, osaa nähdä sen entisen oman pysähtyneen elämänsä eri tavalla. Ainakin sillä talvalla, että samoihin kaavoihin ei antaisi itsensä kangistua. Miksi ihmeessä sitä eli sillä tavalla?! Miksi aina valitti kaikesta? Miksi piti lähteä näin kauas, että tajusi miten maailmassa voi elää? Joskus on matkustettava kauas, että näkee lähelle, vai miten se menikään.

Mikä nyt ensimmäisenä juolahti mieleeni tuosta maailmassa elämisestä on autoilu. En tajua miten sitä kitkutti omassa takahikiäkylässään ja valitti, että on tylsää ja aina samat kaavat, vaikka parissa tunnissa olisi päässyt Suomessakin vaikka minne. Täällä lähdetään ex-tempore tunnin parin päähän ihan tuosta vaan eikä sitä edes mietitä. Tämän asenteen tajuaminen on tosi tärkeä ainakin omalla kohdallani!

Ja mitä niitä hyviä juttuja nyt Suomessa onkaan, vaikka mitä. Monista asioistahan sitä oli ylpeä ennenkin, mutta kyllä niitä nykyään enemmän arvostaa. Koulutus, firmat, mökkeily, järvet, sauna. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Angry Birds ilahdutti minua tosi paljon! Jotenkin se Rovion menestys, näkyminen täälläkin joka kulmassa, se tuotteistamisen taito ja nimenomaan Amerikan markkinoille pääsy on aivan tosi mahtavaa! Tässä odottelen jo milloin Angry Birds -elokuva kehitellään! Ärsyttää vaan niissä kaikissa tavaroiden paketeissa, kun missään ei mainita Suomea ja kaikkialla lukee tietysti made in China. En tiedä noista pakkausmerkintöjen määräyksistä, liekö se Suomen maininta sitten jotenkin sotkisi asioita, mutta olisi aika hienoa nähdä joku Suomen lippukin näissä paketeissa. Vaan eipä niihin kai sitä idean keksinyttä maata koskaan laiteta vaan ainoastaan valmistusmaa.. Kiina ottaa tässäkin kunnian. Amerikkahan pelkää koko ajan Kiinan jyräävän tämän Yhdysvaltain suurvaltamahdinkin...

Mutta siis omaa elämääkin helpottaa kummasti, kun ei tarvitse ärsyyntyä enää kotimaansa asioista. Nyt kyllä puhuin itseni pussiin! Eli onhan siellä useat asiat edelleenkin päin prinkkalaa, mutta niin on muuallakin maailmassa. Ulkomailla asuminen on muuttanut asennettani kuitenkin positiivisemmaksi, mikä on ehdottomasti plussaa! Myös sellainen voimakas tahto kehittää ja auttaa Suomea on tullut viimeaikoina esiin. Pää tursuaa ideoita ja haluaisin, että Suomessa menestyttäisiin ja näyttäisiin entistä enemmän maailmalla. Suosittelen kaikille kotimaahansa pettyneille muuttoa ulkomaille. Hengähdystauko avartaa ja samalla lähentää sinua ja kotimaatasi. Joillakin voi toki käydä päinvastoin, mutta minulle kävi näin. Kiinnostus Suomea ja Suomen asioita kohtaan voimistui ja sain täällä kaukana kotimaastani paljon positiivisemman kuvan kuin olisin koskaan Suomessa voinut saada.