Aatoksia Amerikasta
Ulkosuomalaisena USA:ssa
 
Paluumuutto
Amerikasta takaisin Suomeen

Tällä sivulla voit lukea paluumuutostamme. Pohdintoja Pohjolasta -sivulla pohdin elämää Suomesta käsin kolmen vuoden Amerikanrupeaman jälkeen. Muutimme takaisin Suomeen kesällä 2012. Luonnollisesti kaikki tilanteet ovat omia kokemuksiani, omia näkemyksiäni ja minun kohdalle osuneita tapauksia, joten sillä mielellä ne pitääkin lukea eikä faktoina.

Syy kotiinpaluuseen

Työ. Minä en saanut Yhdysvalloissa töitä enkä omaa yritystä aikaiseksi muutamasta ideasta huolimatta. Toinen osapuoli sai myös Suomesta työtarjouksen. Vaikka olisimme pärjänneet USA:ssakin, ei lopulta löytynyt enää syitä siihen miksi kannattaisi jatkaa. Viisumi oli alunperinkin kolmeksi vuodeksi. Lopulta tänne tultiin kuitenkin työn perässä. Kyllähän sitä alkuun ihastui maahan niin paljon, että oletti jäävänsä pitemmäksi aikaa, mutta ei siinä nyt käynytkään niin. Muut asiat menivät tärkeysjärjestyksessä kärkeen.

Miksi Suomeen?

Kotimaassa on omalla tavallaan äärettömän helppoa ja yksinkertaista asua. Ympyrä huvittavasti sulkeutuu, kun huomasin miten tuolla Ulkosuomalaisuus -sivulla aiemmin taas manasin helppoutta. Kolme vuotta ulkomailla tekee ihmeitä ja uuden kaipuu vähenee. Muuttoruljanssit ovat myös äärettömän raskaita ja tietysti kalliita mistä maasta ja mihin maahan tahansa, jos ei minkään pään firma kustanna mitään. On kiva olla hetken aikaa paikallaan maassa, jonka tavat jo tuntee. Sveitsi meitä houkutteli yhdessä vaiheessa, mutta näimme helpommaksi ja mielekkäämmäksi kotiinpaluun. Mikään ei ole lopullista, voihan se muuttointo iskeä taas joskus, mutta ei kiitos ihan lähivuosina. Uuden näkemisen palo ainakin vieraaseen maahan muuton mittakaavassa on nyt hetkeksi aikaa sammutettu.

Parasta USA:ssa

Syöminen, shoppailu, matkailu. No oikeasti tähän on mahdotonta antaa tyhjentävää vastausta. Kiteyttäisin tärkeimmät plussat kuitenkin säähän, luontoon, monipuolisuuteen, ihmisten ystävällisyyteen ja kohteliaisuuteen sekä amerikkalaiseen positiiviseen mentaliteettiin, sillä kaikki muut hyvät asiat ovat lopulta materialistisia. Sään ja positiivisen mentaliteetin haluaisin täältä mukanani Suomeen.

Hauskinta USA:ssa

Matkailu, monipuoliset ravintolat, kansainvälisyys, tuotteistaminen. Aina on jotakin nähtävää ja tekemistä, vapaa-ajan palveluita on vaikka millä mitalla. Ravintoloista on varaa valita. Kansainvälisyys tuo oman kivan ripauksen maailmanlaajuisuutta elämään. Osataan tuotteistaa; kaikkea älyttömän hauskaa ja idearikasta on keksitty ja tarjolla. Ihmisen tarpeita todellakin tyydytetään ja uusia tarpeita luodaan jatkuvasti. Ei ole tylsää!

Pahinta USA:ssa

Kuluttaminen, välinpitämättömyys, itsekkyys, eläinten ja huono-osaisten asema. 300 miljoonaa ihmistä saa aikaiseksi melkoista kulutusjuhlaa mikä tietysti käy ajan mittaa luonnon päälle. Jokainen voi vaikuttaa valinnoillaan, mutta yleisesti katsottuna tilanne ei ole hyvä. Monista eri asioista ja käytöstavoista huokuu myös välinpitämättömyys ja pelkän itsensä ajatteleminen.

Eläinten huonosta asemasta voi lukea Eläinsuojelu -linkistä. Tiivistettynä pelkkä hirveiden pentutehtaiden aiheuttama liikakansoitus jo kiehuttaa. 8 miljoonaa hyljättyä koiraa odottaa vuosittain sheltereissä kotia. 4 miljoonaa niistä lopetetaan joka vuosi samalla kun kasvattajat kasvattavat saman verran uusia lisäämään overpopulationia joka vuosi. Saati sitten lisäksi kulkukoirat, joiden määrän sanottiin olevan 5 miljoonaa. Ja vielä ne parat, jotka ovat saaneet kodin, mutta huonon tai laiminlyövän kodin.

Kodittomien ja köyhien asema on myös erittäin kova tässä yhteiskunnassa. Kerjäläiset säälittävät joskus ihan kyyneliin asti, kun tietää miten yhteiskunta pyörii. Kodittomaksi voi joutua ihan normaali itsestään huolehtiva ihminenkin. Surua lisää vastakkainasettelu ökyrikkaisiin nähden, joille pelkkä materia ja itsekkyys tuo onnen. Onneksi monet rikkaat antavat suuria lahjoituksia, mutta se ei poista kaduilla päivittäin näkyviä tilanteita.

Ärsyttävintä USA:ssa

Oikeuteenhaastamisbuumi, yksioikoisuus, maalaisjärjen puute, empatian puute, luonnonmullistukset. Joihinkin asioihin ei puututa, kun pelätään oikeuteen haastamista tai vastuuseen joutumista. Oma nahka ja raha menee edelle vaikkapa metroaseman vartijoilla, jotka eivät puuttuneet tappeluun, jossa teinit hakkasivat toisiaan ja toinen oli selvästi alakynnessä ja syytön. Katsoivat vierestä ja perustelivat jollakin protokollalla. Esimerkkejä on useampia. Toisaalta itsekään ei uskalla sanoa esim. pään aukojille suoraan, ettei tule sanotuksi jotakin, jota voi käyttää minua vastaan oikeudessa. Muutama tilanne on ollut, joissa sanaisella arkullani olisin mykistänyt muutaman hepun, mutten uskaltanut. Tosi tyhmää, piti vain poistua ja kihistä raivosta itsekseen. Vakuutussysteemiä käytetään myös häikäilemättä hyväksi ja aivan naurettavista ja turhista omasta huolimattomuudesta johtuvista asioista nostetaan syytteitä.

Yksioikoisuus ilmenee jo ihan kielessä. Muutamia tapauksia on ollut työpaikoilla, asiakaspalvelutilanteissa tai kadulla kohtaamisissa, kun on sanonut lauseen ja saa vastaukseksi, en ymmärrä. Kielimuurista ei ole ollut kyse. Kaiken informaation vaan tulee olla lauseessa, mitään ei saa jättää pois, sillä jotkut eivät osaa yhdistellä, arvata, olettaa tai linkittää toisiinsa yhtään mitään. Kyse on siis siitä, että ikäänkuin piilevää ja sanatonta informaatiota ei joillekin näytä ympäristöstä välittyvän. Pitää selittää tosi tarkkaan. Usein saattaa myös tuntua, että sinulle puhutaan kuin tyhmälle tai pienelle lapselle. Välinpitämättömyys ja yksioikoisuus saattavatkin vaikuttaa tyhmyydeltä toisia ajattelevan ja ns. itestäänselvyyksiä tuntevan näkökulmasta.

Luonnonmullistukset ovat rasittavia ja jossakin päin maata erittäin tuhoisia ja kohtalokkaita. Maanjäristykset, tornadot ja hurrikaanit päämullistajat mainitakseni. Omalla kohdallani ne olivat vain ärsyttäviä, kun piti kuitenkin jonkin verran niitä seurailla ja varautua, vaikka niitä oli sillä alueella tosi harvoin, mutta muualla maassa ne ovat hengenvaarallisia uhkia.

Jotakin kiehtovaa yhteiskunnassa

Kaikkea en ole ajatellut loppuun saakka enkä pidä tietyistä menetelmistä ihan sellaisenaan, mutta jotakin mielekästä yhteiskunnasta löytyy. Paljon on myös epäkohtia, mutta näen joissakin jotakin erittäin toimivaa ja kiehtovaa. Sosiaalipummi on mahdotonta olla. Kenenkään ei tarvitse kustantaa kenenkään toisen elämää eikä yhteiskunta salli toisten tuloilla ratsastamista vaan kannustaa työhön. Työn tekeminen on aina siis kannattavampaa kuin kotona olo. Yksilöllä on vastuu. Tällaista oikeassa määrin, niin yhteiskunta oikeasti toimisi eikä "no ei kiinnosta tehdä töitä kun sossu maksaa ja tuet riittää" väärinkäyttäjiä voi edes olla. Eri asia on sitten sairaat, jotka eivät voi tilanteelleen mitään. Itseäni kiehtoo tämä terveen yksilön vastuu. Pidän myös rangaistusjärjestelmän kovuudesta ja vapaaehtoistyön ja hyväntekeväisyyden mittavuudesta. Amerikkalaisissa tykkään myös yksityisyrittäjistä, heidän rohkeudestaan, sitkeydestään ja "can do" asenteesta. Ei ole firma eikä mikään, joka ei ole tehnyt konkurssia, oppinut siitä ja noussut uudelleen entistä ehompana virheistä oppineena.

Tärkein oppi

Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut. Arvostelukyky on avartunut. Tärkein omaksumani seikka liittyy erilaisuuden suvaitsemiseen: jotkin asiat vain ovat maailmalla eri tavalla - ei huonommin tai paremmin, ei oikein eikä väärin vaan yksinkertaisesti eri tavalla. Tällainen ajattelu helpottaa kanssakäymistä ihan arkipäivän tilanteissa ja mielipide-eroja tarkastellessa. Ei tarvitse pitää niin tiukasti kiinni omista kankeista ajatuksista vaan osaa antaa tilaa myös uudelle ja nähdä olennaisen. Ei tarvitse ottaa pulttia kaikesta eikä ole tarvetta etsiä ns. voittajaa. Ns. mieluummin onnellinen kuin oikeassa -oppi on mennyt myös perille kunnolla. Kaikissa asioissa auttaa sopeutumiskyky, oikea asenne, itsetuntemus ja tärkeysjärjestys. Ei tarvitse jäkättää, kun on sinut itsensä kanssa. Jos ei ole kyse mistään vakavasta kuten jonkun henkeen tai terveyteen kajoamisesta, luonnon tai toisen omaisuuden tuhoamisesta tai vastaavasta, mitä väliä miten joku jonkin asian tekee!? Itsehän sen voi tehdä niinkuin haluaa, tehköön muut miten tahtoo.

Positiivisuus tuo itselle ja muille hyvän mielen. Hymyily hymyilyttää. Negatiivisuus on rumaa, myrkyttää ympäristönsä ja aiheuttaa ahdistuneisuutta. Ainainen arvostelu ja valitus antaa myös kuvan siitä, ettei henkilö osaa tehdä asioille mitään vaan ruikuttaa vain tai toisaalta on kapeakatseinen ja pelokas. Joskus ainainen valittaminen ja toisten haukkuminen vaikuttaa myös siltä, että pönkitetään vain omaa heikkoa itsetuntoa tai ei osata puhua mistään muusta kuin negatiivisista asioista. Omilla avuilla pitäisi nousta korkeammalle eikä haukkumalla muita. Jos on voimaa valittaa, pitäisi olla voimaa myös muuttaa tilanne. Tai sitten niinkuin amerikkalaiset sanoisivat: "Suck it!" tai "Own it!".

Vaikeuksia

Loppupeleissä vain itseään voi syyttää valinnoistaan. Tiedän ihmisiä, joilla on mennyt Yhdysvalloissa aivan kaikki pieleen, vastoinkäymisiä jatkuvasti. Pitää kuitenkin muistaa, että asioissa on aina kaksi tai useampikin puoli ja jokainen on itse aika lailla vastuussa elämästään, valinnoistaan ja asioiden hoitotyylistään ainakin jos Amerikkaan vapaaehtoisesti halajaa. Jos joku homma ei toimi, jotakinhan silloin tekee väärin. Ei Amerikkakaan ole kaikille sopiva maa olla ja elää. Joillekin se on taas ollut unelmien täyttymys ja kaikki on onnistunut. Aivan kaikki ei ole itsestä kiinni, mutta asenne, jolla vastoinkäymiset kohtaa, on täysin itsestä kiinni. Ei ole puuta heinää, että positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja antaa voimaa kohdata ne huonot asiat eri tavalla. Luonnollisestikaan surkutellessa ei edes näe kaikkia mahdollisuuksia ja ilonaiheita. Ja jos homma ei toimi, muuttaa sitten suunnitelmiaan eikä syytä muita omista epäonnistumisistaan.

Neuvoja lähtijöille

Paljon rahaa ja säästöjä mukaan. Älä lähde persaukisena kokeilemaan elämää Amerikassa. Toki jos sinulla on reilua palkkaa maksava työ valmiina niin siitä vaan. Muuten karu totuus iskee melko nopeasti. Jos sinulla ei ole varaa mihinkään muuhun kuin vuokraan, etpä voi oikein nauttia elämästä. Muistathan Amerikan ilot: syöminen, shoppailu ja matkailu. Mikään niistä ei ole ilmaista. Amerikassa on vaikka mitä kivaa, kunhan on rahaa. Ilman rahaa ei saa kaikkea sitä irti mitä maalla on tarjota. Ulkomaalaisen luottohistorian puute ja vakuutusmaksujen korkeus ekoina vuosina nostaa monia hintoja. Erilaiset systeemit ja muutenkin yllättävät maksut vaativat rahaa. USA:ssa sanottiin jossakin tutkimuksessa, että 75K USD vuosipalkkainen on vasta onnellinen. Silloin ei tarvitse miettiä ja laskea rahoja, muttei ole kuitenkaan liikaa rahaa. En sitten tiedä onko se yksilö- vai talouskohtainen summa. Mutta muista, että melkein kaikki ihana paitsi luonto ja ilmaismuseot maksavat Amerikassa - haluathan nauttia ulkomaillaoloajastasi?

Avoin mieli mukaan. Älä lähde Amerikkaan valittamaan vaan ole kiitollinen siitä mitä maalla on sinulle tarjota. Itsehän sinne lähdit. Älä kuvittele, että saat heti samat asiat kuin kansalainen, olethan kuitenkin alien. Mahdollisuudet ovat miltei rajattomat, jos vaan osaat käyttää tilaisuutesi oikein, pyrkiä koko ajan eteenpäin ja jaksat ymmärtää amerikkalaisten kulttuuria ja eroavaisuuksia. Ole valmis selviytymään erilaisista vastoinkäymisistä. Ole rohkea ja kokeile uutta. Joskus voit joutua tekemään suurempia uhrauksia kuin olit ajatellut, joten pohdi muuttoasi tarkasti ennen lähtöä. Kysele useamman Yhdysvalloissa olleen mielipiteitä. Joillakin on liian kova tarve mustamaalata maata, kun itsellä on mennyt pieleen, ja toisaalta taas joillakin on vain käynyt niin hyvä mäihä, että kaikki on sujunut  kuin unelmissa. Totuus on yleensä siellä puolivälissä ja moni asia myös omasta persoonasta kiinni.

Ole huolellinen ja hoida asiat ajoissa. Ota selvää asioista. On paljon asioita, jotka pitää täällä muistaa hoitaa ja pitää ajan tasalla. On paljon verotukseen, viisumiin, vuokrasopimukseen, paluumuuttoon, auton tuomiseen, koiriin ja vaikka mihin liittyviä kiemuroita. Lue ensin asioista ennenkuin ryhdyt toimeen niin ei tule ikäviä yllätyksiä.

Tutustu muihin ulkosuomalaisiin. Etsi lähin Suomi-järjestö. Paras verkosto lähteä ja päästä liikkeelle on muut suomalaiset, jotka ovat kokeneet saman kuin sinä. He voivat neuvoa ja ovat usein samalla aaltopituudella kuin sinä. Ihan kaikenlaiset tyypit eivät nimittäin lähde Amerikkaan. Ainoastaan hyvät tyypit. ;-) Silloin kun sinulla on hyvä työ, hyvä parisuhde ja hyvä suomalaisyhteisö lähellä, et paljon muuta kaipaa. Expatriaattina olo suomalaisomisteisessa firmassa näyttää olevan ollut hyvä juttu monille. Elämä on sujunut ja ovat nauttineet, työkulttuuri ei ole poikennut hirveästi totutusta. Tämä maa on antanut heille paljon ja he ovat tyyppeinä ihanasti yhdistäneet reipasta suomalaisuutta, mutta myös tätä amerikkalaista leppoisaa mentaliteettia. Amerikkalaisfirmassa työskentelyssä on omat erikoisuutensa. Mm. työkulttuuri ja -hierarkia poikkevat suomalaisesta eivätkä kaikki pysty siihen mukautumaan.

Paluumuuttotunnelmia

Kun muutto vahvistui, aloin etsimään vuokra-asuntoa Suomesta. Googlen raahattavan ukkelin kera oli kiva ja hauska päästä kävelemään Suomen kaduilla ja mahdollisilla asuinalueilla. Ystäväni kävi yhtä asuntoa katsomassa ja laittoi kuvia, jolloin uskalsin tehdä päätöksen. Löysin niin joustavan vuokranantajan, että kaikki onnistui sähköpostitse. Vain vuokrasopimus kirjoitettiin lennon laskeuduttua.

Kaikki ruoat, joita on ollut ikävä, kävivät mielessä ja päätin mitä kaikkea ostan ensimmäiseksi. Prismassa käyntiä odotin kuin matkalle lähtöä.

Välillä varsinkin maalis- ja huhtikuiset Amerikan pään +30C lämpötilat saivat haikeuden hetkeksi mieleen, mutta lopulta kaipuu Suomeen oli jo niin kova, että se syrjäytti haikeuden ja katumuksen rippeet ja pelkkä into muuttaa oli mielessä. Varmasti tulee olemaan vielä paljon asioita, joita Yhdysvalloista kaipaan, mutta mitä se haittaa? Muutan kuitenkin takaisin Suomeen ihan omasta tahdostani ja halustani innokkaana, uutta kokeneena ja oppineena. Saahan sitä kaivata ja yrittää paikata kaipuun aiheuttamia aukkoja - kunhan ei valita ja motkota koko ajan (lue ollenkaan) omista valinnoistaan. Loppupeleissä sää ei ole kovin olennaista elämässä varsinkaan jos käy töissä! Kyllähän se mielen pitää vähän positiivisempana, mutta iloisena pysymistä säästä huolimatta voi myös harjoitella keskittymällä johonkin tärkeämpään ja olennaiseen.

Muuttopalvelu ja kontti

Muuttopalvelun metsästys on ahdistavaa, kun monikaan ei osaa suositella sen kummemmin mitään tiettyä. Pyysimme useilta firmoilta tarjouksen, useat tulivat tekemään asuntoon arvion (onsite estimate/home survey) ja silti näytti siltä, että kilpailutus ja vertailu on ihan turhaa. Kaikilla oli yhtä hirveät hinnat. Kannattaa kilpailuttaa muutamaa vaikkapa noin 10 muuttofirmaa. Kirjalliset tarjoukset, selkeät vastaukset kaikkiin kysymyksiisi on merkki ok palvelusta. Firman maritime commissioniin kuulumisen numero on myös oltava esillä, jotta firma on valtuutettu laillisesti tekemään kv-muuttoja. Kaikki perusjutut löydät netistä, pitää kuulua tiettyihin järjestöihin/viranomaistahoihin, että on laillinen kuljettamaan meriteitse kontteja. Arvostelut (review) netissä antavat myös osviittaa tasosta.

Joillakin firmoilla on myös brokereita välissä, saatat puhua kolmen eri henkilön kanssa pelkästä asuntoarviosta saati sitten itse muutosta, joten et lopulta ole enää perillä keneltä palvelun ostat. Välttelimme sellaisia firmoja. Huijarit pitää osata myös erottaa. Kalleintakaan ei kannata ottaa, varsinkin eräällä suomalaisfirmalla tuntui olevan kovimmat hinnat ja jotkut jopa haukkuivat amerikkalaisia firmoja saadakseen sopimuksen aikaan. Yhdellä suomalaisella muuttofirmallakin oli tosi törkeröt vastaukset kilpailuttaessamme. Ei ole mielestäni asiallista ollenkaan, paistaa läpi miten ahneesti haluavat meidän ottavan heidän tarjouksen. Vähän kuin Toyotan tyrkyttäjät autokaupoissa USA:ssa. Olin aika hämmästynyt, mutta en kerro silti firman nimeä.

Välillä mietittiin, että myytäisiin sittenkin kaikki paitsi auto. Huonekaluissa ja tavaroissa on kuitenkin omat muistonsa, joten 40 jalan kontilla lähdettiin liikkeelle. Siihen mahtuu meidän kamat ja auto. Rahallisesti se ei ehkä ole järkevintä, mutta toisaalta tunnearvoa ja muistoja on myös vaikea hinnoitella. Luonnollisesti meriteitse tulevat perille noin kuukaudessa. Joitakin muuttofirmoja: Halmari, Niemi, Grundell, Victor Ek, Blue Move, Omega Forwarding, Suddath. Tarjoukset täyden palvelun door to door -muutolle vaihtelivat 9000-11000 USD (7000-9000 EUR). Door to port -muuttoa laskeskelimme pitkään, kunnes kaiken itse huomioiminen ja itse kamojen hoitaminen tullista kotiin ei ollut muutaman satasen väärttiä. Erot door to door -hintoihin 1000-2000 EUR. Täyden palvelun muuttoon sisältyvät muutoin kaikki: pakkaus, huonekalujen purku, lastaaminen, asiakirjat ja paperitöitä ja Suomen pään asuntoon tuominen jne. ALVia ei EU:n ulkopuolisista maista muuttokuormista tarvitse maksaa, mikäli olet asunut ulkomailla riittävän kauan ja tavarat ovat olleet omistuksessasi riittävän kauan. Lue ajanjaksoista tulli.fi.

5.7.2012 muuttomiehet tulivat aamusta Marylandin asuntoomme ja koska valitsimme täyden palvelun door to door -muuton, itse tarvitsi vain seurailla sivusta ja vastailla satunnaisesti kysymyksiin "Otetaanko tämä mukaan?". Miehet tekivät muuton kuulemma tosi tehokkaasti ja nopeasti, mutta samalla suojasivat kaiken varovasti. Mieheni kertoi miten se oli veikeän näköistä kuin liukuhihnatoimintaa. No ovathan he vuosia tehneet hommaa ammattitaidolla. Toinen mies vetäisi pahvit vaikka nyt johonkin huonekaluun päälle ja piti sitä pystyssä kun toinen kieputti siihen päälle muovit kiertämällä nopeasti pakkausta muovirulla kädessä. Tavarat ja huonekalut pakattiin erittäin huolellisesti ja yksittäiset tavarat suojattiin ja kaikki laitettiin tuplavahvoihin laatikoihin. Lisään ehkä myöhemmin kuvia.

Suosittelemme lämpimästi USA:n Omega Forwarding Group LLC:tä. Todella hyvää jälkeä ja mahtava omistaja (entinen Ecuadorin suurlähettiläs), joka piti kaikesta huolen erittäin tarkasti ja oli itse mukana aina käynneillä ja valvomassa. Kaikki inventaariolistat oli tarkat ja muutenkin tiedonanto ja yhteydenpito alusta alkaen. Meillä oli huonekalut ja jokainen laatikko laskettuna kuitenkin vain 83 itemia. Sanoivatkin, että meidän muuttomme on pienimmästä päästä, koska yleensä muuttavat omakotitaloja. Jo käydessään arviokäynnillä hänellä oli jotain mitä kellään muulla ei ollut: PowerPoint-esitys vastaavasta muutosta. Paljon konkreettisia valokuvia miten kaikki tapahtuu ja miltä kaikki näyttää. Miten ja millaiseen pahviin pakkaavat irtotavarat ja miten lastaavat auton autoa rasittamatta ensin nostolavalle ja sieltä vasta peruuttavat konttiin eivätkä siis jyryytä mitään ramppia pitkin korkealle konttiin. Käyttivät myös sellaista tuplavahvaa pahvilaatikkoa ja pahvia ihan kaikkeen. Ja sitten oli tietysti vielä muovit ja kuplamuovit sun muut moneen kertaan noille särkyville. Heillä oli myös Suomen suurlähetystön suosituskirje, joka tietysti antaa näin suomalaiselle aika paljon osviittaa. Sanoisin, että tuon itse omistajan avuliaisuuden ja asioiden hoitotyylin lisäksi tärkein ratkaiseva tekijä oli tuo esitys valokuvineen, että todellakin näimme konkreettisesti mitä tuleman pitää. Pystyi luottamaan siihen, että kaikki todellakin pakataan erittäin hyvin. Maksu suoritettiin kontin sinetöimisen jälkeen kirjoittamalla shekki. Tämä firma ei vaatinut mitään depositia/osamaksua kaupan vahvistamiseksi vaan koko summa kirjoitettiin kerralla. Mitään tippejä tähän ei kuulunut eikä kukaan vaatinut, joten pikkasen ärsytti silloin New Jerseystä Marylandiin muuttaessa muuttomiesten tipin vaatiminen. No tietääpähän, ettei enää koskaan käytä brokereita vaan valitulla firmalla pitää olla omat miehet.

Kontti tuli satamaan elokuun toisella viikolla ja tullauspäätöksen jälkeen (n.2-4 pv) Omegan Suomen pään yhteistyökumppani Niemi kertoi voivansa tuoda sen meille. Kontin kulkua pystyi seuraamaan MSC:n, Sveitsiläisen firman sivuilla ja muuttofirma otti meihin yhteyttä kontin saavuttua satamaan. 10.8.2012 Niemi ajoi 40 jalan kontin pihaan, jonka olivat tarkastaneet, että siihen mahtuu, mutta soittivat kuitenkin, ettei sitä pystytäkään purkamaan siihen, kun se vehje, jolla laskevat kontin alas ei mahdu. Veivät kontin takaisin varastolleen, josta mieheni kävi itse hakemassa auton. Niemi purki kontin eli siirsi laatikot pienempään rekkaan ja tulivat hoitamaan muuton lauantaina 11.8. Tehokasta toimintaa, ensin kantoivat kaiken sisään ja sitten purkivat laatikot, kokosivat ja sijoittelivat huonekalut ja veivät roskat mennessään. Pienen sälän loodat pyysimme vain aukileikkaamaan, että puramme ja asettelemme sitten itse.

Miehiä oli 4 ja jokainen sisään tuotu laatikko/item oli numeroitu ja me vedimme inventory listasta yli aina saapuneen. Kaikki tulivat perille paitsi erillinen navigaattori, josta kerron alla autoasiat-kohdassa.

Autossa ja pahvilaatikoissa oli tietynlainen hieman homeinen ominaishaju, mutta mitään kosteutta eikä hometta missään kuitenkaan ollut. Haju hälveni tuulettamalla ja kotoa myös loput pahvilaatikot pahvinkeräykseen viemällä. Kontti matkasi kuukauden ja kontin sisälämpötilahan oli kuulemma tosi korkea, joten puupohjainen kontti, kostea ja kuuma ilma kehittävät tietysti kaikenlaista hajua.

Pienillä vaurioilla selvittiin: olohuoneen pöydän kaksi kulmaa kuluneet, toinen niistä lohjennut, kahdesta lautasesta lähtenyt pala, yhden keittiöntuolin selkänojan keinonahka revennyt molemmilta sivuilta, sohvan keinonahkaosassa viilto, dresser ja mirror -setissä viilto. Kolme viimeistä olivat selvästi täällä Suomessa aukipakkaamisvaiheessa tulleita, kun avasivat jollakin mattopuukkotyypisellä veitsellä. Aika hölmöä, että kulkevat ehjänä kuukauden ja sitten avausvaiheessa tyypit toheloivat ja vahingoittavat ihmisten huonekaluja...

Vakuutus oli Suomesta if:ltä sekä autoon että muuttotavaroihin. Kaikki paperityöt hoituivat kätevästi USA:ssa sähköpostitse. Tuote on kuljetusvakuutus, mikä kattaa kynnykseltä kynnykselle muuton. Kotivakuutushan sitten kattaa kaiken mitä itse asunnossa kussakin päässä tapahtuu. Huomioitavaa on itse rahdin/muuttopalvelun vakuuttaminen, sillä jos vaikka koko kontti uppoisi mereen niin tavaroiden lisäksi menettäisit myös muuttofirmalle maksamasi summan. Meillä vakuutus oli jokusen satasen. Riippuu jokaisella tietysti minkä arvoista tavaraa vakuuttaa ja mitkä kaikki vahingot haluaa korvattavan eli valituista vakuutusehdoista.

Huomioitavaa on myös oma matkavakuutus, joka on otettava asuinmaasta (USA:sta), koska esim. Suomen vakuutusyhtiö if ei voi sitä myöntää ihmisille, jotka eivät kuulu Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan (sairausvakuutus, Kela). Me emme siihen kuuluneet, koska asuimme vakituisesti yli vuoden ulkomailla ja meillä oli J-viisumit.

Autoasiat

Niemi lähetti ennen kontin satamaan saapumista meille sähköpostilla paperit, jotka meidän piti täyttää tullauspäätöstä varten. Olisikohan niitä ollut pari suoraan tullille ja pari muuta Niemelle. Tullipapereiden skannauksen ja sähköpostittamisen jälkeen saatiin tullauspäätös eli muuttotavarat ALVittomia. Niemi sähköpostitti sen meille. Päätöksen kanssa mies meni sitten hakemaan väliaikaiset kilvet katsastusasemalta ja auton Niemeltä. Verotuspäätöksen teko on vielä käynnissä, siinä voi mennä kolmisen kuukautta. Väliaikaiset tarrakilvet ovat voimassa sen ajan ja autolla sai siis ajaa heti. Katsastus ja muutostyöt tehdään ennen verotuspäätöksen tuloa, jotta saadaan haettua lopulliset rekisterikilvet heti eikä auton käyttöön tule katkoja. Pakollisia muutostöitä ei varmaankaan montaa tule, mutta haluamme itse navigaattorin karttojen päivityksen ja lohkolämmittimen. Autossa oli joitakin pieniä naarmuja, mutta ei mitään vakuutuksen omavastuuta lähelläkään olevaa, joten annetaan olla.

Ärsyttävin ja lopulta huvittavin oli joko Baltimoren tai Helsingin tullimiesten tai Niemen muuttomiesten edellisen automme vanhan navigaattorin pölliminen automme hanskalokerosta. On ollut pikkurahan tarvetta, muutaman kympin laite pitänyt pölliä! Vahvistuksena tähän hämmästykseen ja uskomattomuuteen oli hanskalokerossa edelleen oleva navigaattorin tuulilasiin kiinnitysteline... Autoon ei saisi jättää mitään arvokasta, mutta ei nyt tullut mieleen, että näin opastettaisiin varkauksien takia... Kontti nimittäin sinetöitiin USA:ssa meidän pihassa ja sitä ennen mieheni näki koko ajan auton konttiin lastaajien toimet. Kontin sinetti avattiin vasta USA:n Baltimoren tullissa, jossa se sinetöitiin jälleen tarkastuksen jälkeen. Sen jälkeen taas Suomessa tulli ja Niemi ovat ainoat, keillä on ollut mahdollisuus päästä autoon. Eipä sillä navilla oikeasti väliä ole, se oli tosiaan edellisen automme, jossa ei ollut kiinteää navigaattoria, jäljiltä. Tuskin niitä karttojakaan olisi jaksanut siihen päivittää, joten samapa tuo. Mutta ärsyttää silti ajatella, että tullimiehet olisivat niin urpoja eivätkä edes laita mitään ilmoitusta, jos se on joidenkin säännösten perusteella poistettu. Aika outoa, nimittäin yhdellä tuttavallamme oli auto täynnä muuttotavaroita eikä siltä ollut hävinnyt mitään. Kas kun eivät vieneet autosta kolikkopussukkaamme, jossa olisi ollut pikkurahaa tarjolla! Kyllä me tästä ihan mielenkiinnosta aiomme vielä ihan kysyä Omegalta kunhan keritään. Lisäys 9/2012: Kysyttiin jenkeistä tuosta navista ja vastaus oli, että tulli on sen poistanut. Tulli kuulemma poistaa autosta kaiken arvokkaan, ettei voi auton sisällä viedä mitään tullitta/verotta yms. Reilua olisi laittaa vaikka joku lappu/tarra: navi poistettu tullisäännösten perusteella tms ettei sitten kummastelisi ja kokisi pöllimiseksi, mutta eihän näin tietenkään voida tehdä...

Lisäys 9/2012: Auton verotuspäätös tuli syyskuun puolivälissä. Meni muuttoauton hintahaitariin, ei lisäveroja. Autoa saamme ajaa vain me. Maahantuontikatsastus maksoi n. 300e eikä auto mennyt tietenkään läpi. Muutostöiksi tuli parkkivalon värin vaihto, takavilkun värin vaihto keltaisesta oranssiksi (!) ja takasumuvalot. Itse asiassa noita valoja pitää kytkeä ja sarjoittaa jotenkin (älä kysy minulta), kun ne on jenkkiautossa laitettu jotenkin päällekkäin (vaikka onkin Saksassa valmistettu auto). Semmoinen reilun tonnin keikka pakkasenkestävien aineiden vaihdoin ja GPS karttadvd:n vaihtamisen (itse haluttiin nuo) kera. Ja jotain lisää sitten kun lisätään lohkolämmitin.

Radiokanavia ei aleta päivittämään. Monikaan ei edes tiedä, että parittomat (vai parillisetko ne nyt oli) kanavat jäävät pois Suomessa. Jotain tekemistä taajuksien kanssa. Vielä odotellaan minkäkokoista autoveromaksua tuosta maksetaan vuosittain. Tieto tulee rekisterikilpien saamisen jälkeen. Jotakin vastaavuustodistusta jotkut merkkiliikkeessä ehdottivat, mutta se tuli jenkeistä aika kalliiksi. Ainakin tuohon verotuspäätökseen olivat poimineet jostakin päästöiksi sen mitä ajateltiinkin ja valmistajan nettisivuilta katsottiin. Massaa ja päästöjä ne kai niissä katsoo, onhan noistakin netissä eli tiedossa oli.

Talvirenkaita ei tuotu USA:sta. Rengas- ja vannehinnat olivat plus miinus nolla Suomen hintoihin. Suomesta ostaessa voi myös olla varma, että renkaat ovat tosiaan Suomen talviolosuhteisiin sopivat.

Kyllä vähän ärsytti ja huvitti nuo muutostyöt varsinkin tuo vilkku liian keltainen eikä oranssi, kun auton turvallisuuden ja toimivuuden kannalta ei ole mitään merkitystä. Mutta niin se vaan on, maassa maan tavalla. Näihin kaikkiin olimme kuitenkin varautuneet, takasumuvalosta luin jo kauan ennen muuttoa netistä jonkun blogista. Niitä ei kannata kuitenkaan jenkeissä alkaa lisäilemään vaikka olisi tiedossakin, koska ei mene kuitenkaan just niinkuin Suomessa tahdotaan.

Laitanpa tähän linkin tullin sivuilta, tämän jos lukee kunnolla ja noudattaa niin ei tule suurempia yllätyksiä auton tuonnissa (muutostöistä tässä ei tosin ole, mutta jokainenhan on niihin varautunut muutenkin): http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/matkailijat_muuttajat/muuttotavarat/EUn_ulkopuolelta/index.jsp. Ja tuolta sivulta paras on Lisätietoa alla oleva Muuttotavaroiden ja muuttoajoneuvojen tuonti Suomeen.pdf.

Hyväntekeväisyys

Välinpitämättömyydestä ja huonekalujen taloyhtiön roskikseen dumppaamisesta kolme vuotta ärsyyntyneenä teimme USA:ssa täysin päinvastoin ja lahjoitimme kaikki mikä ei tullut meille itselle mukaan pelastusarmeijalle (Salvation Army). Veimme sinne mm. lamppuja ja kodinkoneita. 1800-SATRUCK tuli myös pyynnöstä noutamaan esim. imurin. Jonkun huonekalun ja pari laitetta saimme myytyä mieheni työkavereille. Muuta lahjoitimme vaatekeräyspisteeseen, asuntoyhtiöllemme ja eläinlääkärillemme. Koiranruokapurkit oli kiva viedä tosiaan eläinlääkärille, kun siellä käy aina sheltereiden ja pelastuspartioiden porukkaa tarkistuttamassa pelastettuja eläimiä. Ja se ihana lääkärisetä pelastaa myös itse aina kisuja ja koiruuksia eutanasiauhan alta. Tuli tosi hyvä mieli antaa kaikki niitä tarvitseville, ja kaikki tahot ottivat myös ilomielin lahjoitukset vastaan. Amerikassa kun huono-osaisempia riittää. Lahjoitukset ovat tärkein hyväntekeväisyysmuoto pelastusjärjestöjen rahoittamisen lisäksi.

Lento

Niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lennon varaus yhdelle kahden koirapaikan kanssa JFK-HEL muodostui aivan järjettömän hirveä murheenkryyni. En koskaan muuten lentäisi Finnairilla, mutta se on ainoa suoria lentoja Suomeen tekevä. Koirien ei tarvitse olla pissimättä niin kauan eikä erikoisen huutovinkuja koirani kiljumista tarvitse kuunnella vaihdon aikana vaan vain kerran lähtiessä. Tästä syystä en myöskään voinut äänestää jaloillani, vaikka jo ekasta mokasta näin olisi pitänyt tietysti tehdä.

Olen kirjoittanut jo reklamaation Amerikan pään asiakaspalvelusta, jos sitä palveluksi edes voi sanoa. Ihan hirveitä virheitä, mm. peruttu varaus, tiedot väärin, asiakasta vaadittiin soittamaan takaisin eikä siis minulle päin soitettu koirapaikkojen vahvistuttua, jouduin itse soittamaan joka päivä viikon verran eikä mikään ollut koskaan kunnossa tai saati sitten oikein, vaikka joka puhelussa tarkistin (mm. 2 koiraboksia oli viikon lopussa yksi koiraboksi, vaikka tätä olin nimenomaan tarkastanut joka kerta). Asiakaspalvelu oli niin hirveätä, että verenpaineeni oli viikon tapissa enkä pystynyt enää asioimaan heidän kanssa, eikä varaus muutenkaan ollut lähellekään valmis. Viikon lopulla minulle sattui esimies puhelimeen, joten asia tuntui näennäisesti sujuvan, mutta eipä se sitten edennyt kuitenkaan. Kun tivasin väkisin, että montako viikkoa luulette minun odottelevan tätä varauksen vahvistusta ja milloin luulet, että saatte yhden vaivaisen varauksen tehtyä, sanoi heidän esimies viikon jälkeen, että ei se ainakaan viikonloppuna etene. Kiitos silloin riitti, joten soitin Suomen pään numeroon, vaikka se maksoikin paljon.

Suomessa asia hoitui, tosin en vieläkään ymmärrä senkään pään järjetöntä viivästystä. Kokonaisuudessaan puolentoista viikon (10 vrk) varausvahvistuksen odotus on jotakin ihan naurettavaa. Mutta asiakaspalvelu puhelimessa oli sentään fiksua eikä etsitty asiakkaasta virhettä saati sitten sanottu typeryyksiä, kuten "ei ole meidän syy, että varaus peruttiin, robotti tekee sen automaattisesti", niinkuin New Yorkin päässä sanottiin. Itse matkailualalla olleena ajattelin, että muutamat Amerikan pään tyypit olisivat ansainneet kunnon poskiläpsyt tolloudestaan. Todistin taas miten yksinkertaistakaan asiaa ei saada hoidettua ja asiakas saadaan raivon partaalle eikä tilannetta edes hyvitellä mitenkään, sama paska jatkuu viikosta toiseen. Siis ihan uskomatonta, mutta hyvin tuttua amerikkalaista palvelua, mikään ei tule kuntoon ja siis oikeasti, yksinkertainen asia ei hoidu.

Kaiken lisäksi sitten toinen koirani halvaantui lennon jälkeen. Eläinlääkäri Suomessa löysi tuoreen ja aivan uuden välilevytyrän sen selästä ja 2000 EUR leikkaushan siitä aiheutui. Vaikka tyrän aiheuttajaa ei voida todistaa selkeästi, epäilyni on kova. Koiran boksia ei nyt varmaan heitelty ole, mutta koko lailla heidän koiranlennätyssysteeminsä on niin huono, että aion tehdä vielä kirjallisen reklamaation koko prosessista kunhan vaan jaksan. Tyrän aiheuttaja on vaikea todistaa, mutta saavat silti kuulla kunniansa miten suunnattoman pettynyt olen heidän Amerikan pään palveluunsa sekä ihan koko yhtiön pelleilyyn kokonaisuutena ihan ilman koiriakin. Koirien lentokin maksoi ihan jotain älytöntä eli 1092 USD (840 EUR), kun se 2009 USA:han tullessa oli 250 EUR per boksi painosta riippumatta. Nykyään hinta on 30 EUR per kilo ja koirat koppeineen painoivat yhteensä 28 kiloa. Koirat joutuvat matkaamaan ruumassa tai siis matkalaukkuruuman vieressä sellaisessa hold-alueessa, jos painavat bokseineen olikohan se nyt yli 8 kiloa.
perustettu 10.7.2010
© Copyright Aatoksia Amerikasta amerikassa.com
Protected by Copyscape DMCA Takedown Notice Checker