Aatoksia Amerikasta
Ulkosuomalaisena USA:ssa
 
Myytinmurtoa
Stereotypioiden kumoamista

Small talk

Small talk ei aiheuta vaivaantuneisuutta ja ahdistuneisuutta, vaan helpottaa kanssakäymistä. Voi jutustella avoimesti melkein mistä vaan, eikä tarvitse jännittää toisia ihmisiä eikä tylsistyä kuoliaaksi hiljaisuudessa. Ajatusten vaihto tekee hyvää! Small talkiin liittyvä ventovieraiden tervehtiminen on vapauttanut myös minua: on paljon mukavampi katsoa ihmisiä suoraan silmiin ja tervehtiä kuin paniikissa etsiä piilopaikkaa katseelleen. New Jerseyn amerikkalaiset eivät myöskään puhu ja pölpötä koko ajan, vaan ovat usein hiljaisempia kuin minä itse suomalaisena. Small talkia harrastaessa kaikki pääsevät osallisiksi.

Hauskimman small talk -tilanteen koin tavaratalossa astiastohyllykön välissä, kun eräs nainen pyysi minua antamaan mielipiteen kattausideastaan! Hän pahoitteli, ettei kysy sitä mieheltäni, koska luottaa enemmän naisen silmään. Sanotaan myös, että amerikkalaiset eivät muka välitä keskusteluosapuolesta eivätkä ole syvällisiä. Kuka nyt ventovieraalle haluaisikaan kertoa syvimpiä ajatuksiaan ja luurangoista kaapeissaan?! Ystävyydestä amerikkalaiseen kannattaa puhua vasta sitten kun sen on kokenut useamman amerikkalaisen kanssa. Jokainen amerikkalainenkin on yksilö eikä pinnallisuutta voi missään määrin yleistää kaikkiin amerikkalaisiin. Pidän avoimesta ja sosiaalisesta tavasta kommunikoida ihmisten kanssa.

Lihominen

Ei Amerikassa liho sen enempää kuin missään muussakaan maassa. Lihominen ei ole automaatio vaan aivan oma valinta. Onhan täällä enemmän vaihtoehtoja herkuissa, lihottavissa ruoissa ja pikaruokapaikoissa, mutta eivät ne mahalaukkuun itsestään joudu. Jos joka päivä söisi vaikka KFC:ssä tai Mc Donaldsissa, varmasti lihoisi. Mutta kuka Suomessakaan syö koko ajan Mäkkärissä? Eikä niitä herkkuja tarvitse ostaa kotiin, vaikka niitä hyllyt kaupassa notkuvatkin.

Vaikka Amerikassa on lihavuus vakavana kansanterveysongelmana, onhan se täysin selvää, että kyseisillä rullatuoleilla liikkuvilla yksilöillä on muitakin ongelmia kuin yhteiskunnan rasvaisen ruoan liikatarjonta. Mielestäni Amerikassa muutenkin pikaruokapaikkoja syyllistetään liikaa, hehän tekevät bisnestä! Ei kukaan pakota ihmisiä siellä syömään joka päivä terveyden kustannuksella. Sama jos kiellettäisiin alkoholi ja tupakka. Ei yhteiskuntaa eikä firmoja pidä laittaa vastuuseen yksilön omista ongelmista ja valinnoista. Jotkin yhteiskunnan ongelmat aiheuttavat toki monelle pahoinvointia, mutta lihavuudesta ei yhteiskuntaa saa syyttää.

Metsät

Amerikassa on runsaasti metsiä. Vihreää, metsiä, puita ja pensaita on paljon ja siis ihan luonnon puita eikä vain istutettuja. Teitä ja Interstate Highwaytakin reunustavat yhtä upeat puut ja pensaat kuin Suomessakin. Pinta-alaa asukaslukuun nähden on runsaasti, joten metsääkin riittää yllin kyllin. Ei todellakaan voi sanoa, etteikö täällä olisi vihreää! Itärannikolla on ainakin ollut todella rehevää. Moni saattaa yllättyä vihreyden määrästä. Tietenkään vaikkapa NYC:n keskustassa ei voi olla metsää (lukuunottamatta Central Parkia), mutta sieltäkään ei tarvitse kauas mennä, kun laajat viheralueet jo valtaavat maiseman. Myös maaseutua ja farmeja/rancheja on valtavasti. National Parkeja ja muita puistoalueita on myös runsaasti. Lämpöisessä viihtyvät myös mitä moninaisemmat kasvit ja puulajit.

Autoilu

Valtava liikennemäärä ja monikaistaiset tiet eivät tee ajamista vaikeaksi tai pelottavaksi. Itse asiassa Amerikassa on paljon helpompi ja turvallisempi ajaa kuin Suomessa. Suomen esimerkki kapea Nelostie oikein korostaa Yhdysvalloissa autoilun helppoutta. Täällä itärannikolla Marylandissa on vain harvoja pikkuteitä, joissa on vain kaksi kaistaa eli menosuuntaan ja tulosuuntaan. Muutoin on aina useampi ja vähintäänkin kaksi kaistaa yhteen suuntaan. Vastaantulevista ei tällöin tarvitse huolehtia. Kaistatkin ovat mielestäni hieman leveämpiä kuin Suomessa. Tien reunojen pientareistakin on tehty leveämpiä, miltei yhden kaistan levyisiä, joten ei tarvitse pelätä ajautuvansa pöpelikköön ajokaistan asfaltilta. Highwaylla menosuunnan kaistojen ja vastaantulevien kaistojen välillä on betoniaitausta ja paljon tilaa tai kaistat ovat täysin erilliset. Liikennemerkistö on runsasta ja opasteet selkeitä. Ajaminen tuntuu sujuvalta ja turvalliselta. Auto-onnettomuuksien määrään, ruuhkajonoihin ja amerikkalaisten ajotaitoon en tässä puutu.

Helppo maa?

Amerikka on mahdollisuuksien maa. Kuten historiakin kertoo, tänne lähdettiin aikoinaankin paremman elintason ja elämän toivossa. Mikään ei tule silti helposti ja tuosta vain. Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa. Ennen muinoin vasta vaivaa näkivätkin, kun mitään ei ollut. Vetovoimaa USA:ssa on runsaasti, mutta tuosta vaan kuka vaan noin vaan mihin vaan ei kyllä onnistu.

Maahanmuuttajan asioiden selvittely, byrokratia, viisumikiemurat ja asettuminen yhteiskuntaan eivät suju automaattisesti. Itse en kokenut asioiden hoitamista vaikeaksi vaan kaikki asiat ajokorttia myöten saatiin kuntoon parissa viikossa. Asioita on kuitenkin paljon ja riippuu täysin yksilöstä miten aktiivisesti hommat hoitaa. Se, että viisumi on kunnossa ei kuitenkaan läheskään riitä. Itse maassakin on muutama asia hoidettavana. Osavaltiosta toiseen muuttamisessa on myös omanlaisensa ruljanssi. Maassa elämisen jatkamisessa viisumien päätyttyä on myös melkoiset kommervenkit.

Yhdysvallat on itsenäisten individualistien maa. Täällä kukaan ei tule kädestä pitäen näyttämään ja auttamaan, ellet itse kysy ja etsi tietoa. Pitää olla omatoiminen ja tiedonjanoinen. Mistään ei huolehdita puolestasi. Niin ellet sitten satu maksamaan jostakin palvelusta. Tietoa kyllä jaetaan, mutta ei kotiovelle. Täällä ei ole Suomen kaltaista sosiaaliturvaa ja kaikenmaailman tuet hämmästyttävätkin amerikkalaisia. Täällä jokainen joutuu näkemään vaivaa perheensä elättämiseen eikä yhteiskunta elätä ketään. Vastuun elämisestä ottaa yksilö, ei yhteiskunta. Asukaslukuun suhteutettuna tuet eivät yksinkertaisesti soveltuisikaan näin suureen maahan. Joillekin tuet ovat Suomessa itsestäänselvyyksiä eikä ymmärretä lainkaan, jos yhteiskunta alkaa niitä karsimaan. Täällä taas asioista keskustellessa huomaa, etteivät monet edes haluaisi sellaista järjestelmää. Ei se vaan toimisi täällä ja saattaisi ajaa maan vieläkin pahempaan taloudelliseen ahdinkoon, epätasa-arvoon ja verotukselliseen kaaokseen.

Redneck / hillbilly / white trash

Hämmästyin kuullessani, että jotkut suomalaiset pitävät amerikkalaisia juntteina. Taitaapa olla kyseessä tietämättömien ennakkoluulot ja etelävaltiostereotypia. Amerikasta puhuttaessa ei voi yleistää. Ei kai kukaan järkevä ihminen voi yleistää koko kansaa, jos koko redneck ja hillbilly käsite on alkujaankin kuvannut etelävaltioiden köyhiä ja konservatiivisia maalaisia, jotka taistelivat modernia yhteiskuntaa vastaan ja vastustivat muutosta. Käsitettä ei voi yleistää edes etelään ja keskilänteen, mistä se on lähtöisin saati sitten kaikkiin amerikkalaisiin.

Juntteja ja moukkia on joka maassa, mutta eivät ne kyllä enemmistö ole ainakaan täällä. Siellä missä on voimakasta vastustusta nykymaailman ilmiöille ja sivistykselle on aina mukana konservatiiveja, jotka eivät ymmärrä kehityksen päälle ja vaalivat ennakkoluuloja. Itse en ole kohdannut kuin yhden juntin New Jerseyssä Walmartissa. Hän oli rasisti ja haukkui kovaan ääneen paikan päällä olleita intialaisia lippalakki päässä ja resuinen t-paita päällä. Hän oli ehkä stereotyyppisin juntti, jonka olen täällä kohdannut. Muut ovat olleet aivan normaaleja ihmisiä.

Luonnollisesti suureen joukkoon mahtuu kaikenlaista sakkia. Juntteja on muuallakin kuin maaseudulla, junttikin voi olla monella tavalla. Typerän ja ahdasmielisen käytöksen ihmistä voi kuvata aika monella muullakin sanalla. Kukapa voisi sanoa, ettei typeriä ihmisiä riittäisi massa kuin maassa? Ilmansuunta- ja osavaltiokohtaisia eroja amerikkalaisissa on valtavasti, mutta niitäkään ei voi yleistää, vaikka itsekin olen huomannut selkeitä eroja jo New Jerseyn ja Marylandin välillä.

Joitakin koko kansan junttiutta kumoavia asioita omasta näkökulmastani: huippuyliopistot, huippututkimuslaitokset, kansainvälisyys, diversiteetti-/monimuotoisuusviisumi / green card, yhteistyö, verkostoituminen, talousmahti, bisnesmaailma, bisnesideat, kansainväliset ketjut, kaiken kattavat palvelut, pk-yritysten määrä, kehityksen kärjessä monella alalla, ajassa mukana, saavutukset, turismi, incoming matkailu, infrastruktuuri, 300 miljoonan asukkaan maan pyörittäminen ja järjestelmät, valtavat luonnonsuojelujärjestöt, hyväntekeväisyysjärjestöt, rangaistusjärjestelmä, kaikki on mahdollista -mentaliteetti, työkeskeisyys, ahkera kilpailu ja voitonhakuisuus, kunnianhimo, luksus, metropolit... Nämäkään eivät koko maata kata, mutta kumoavat silti väitteen, että kaikki amerikkalaiset olisivat juntteja.

Se on vain elokuvaa?

Täällä asuessa on alkanut ymmärtämään amerikkalaisia elokuvia, tv-sarjoja, tv-mainoksia ja niissä käytettäviä vitsejä paremmin. Tajuaa helpommin mistä on kyse, kun elää kyseisessä kulttuurissa. Ennen tuli usein naureskeltua, että ei tuollaista voi olla ja se on vain elokuvaa, mutta oikeasti moni asia elokuvissa on hyvin todenmukaista. En nyt tarkoita erikoistehosteita, trikkejä, ihmepelastumisia, fantasiaa, älyttömiä tiedettä vastaan sotivia lainalaisuuksia sun muita actionkikkailuja vaan joitakin arkisia juttuja, jotka ovat elokuvissakin niinkuin ne ovat täällä oikeastikin.

Vaikkapa nyt ekana mieleeni tulleet heppoiset pahvimaiset seinät, ulko-ovien heppoisuus, ovesta sisään potkaisut, huumori, salaliittoteoriat, poliisiasiat, rikokset, turvallisuusasiat, turvajärjestelyt, valkoisen talon secret service, luokkaerot, muovit huonekaluissa, autot, snackit, juhlat, julmetun isot talot, shekit, eläinkokeet, eläinkaupat, luksus, talk shown aiheet, teknologia, elektroniikka, terroripelko, eri kansallisuudet, eriarvoisuus, pitsan ja pikaruoan syöminen, take-out kahvi, tv:n tärkeys amerikkalaisille, työläiset, assistentit, esimieshierarkia, aseet, avoimmuus... Kaikki löytyy miltei sellaisenaan tosielämästäkin eikä niitä tarvitse edes koristella erikseen elokuvaan tai sarjaan.

Onhan se ymmärrettävää, että elokuva ja sarja ammentaa omasta ympäristöstään ja huokuu omaa kulttuuriaan, mutta en aiemmin tajunnut miten paljon, koska katsoin omasta kulttuuristani käsin. Tietysti suurin osa on viihdettä ja fantasiaa, joka vain perustuu tai on kokonaankin perustumatta todellisuuteen, mutta eivät jutut niissä ole niin kaukaa haettuja kuin olin ajatellut. Ja edelleen kyse on siis niistä arkisista asioista eikä ihmeteoista ja ihmejuonista. Katson elokuvia ja sarjoja vähän eri silmällä nykyään, kun tiedän selkeämmin mitkä asiat ja pikkuseikatkin ovat todellakin tosia ja kaikki paikatkin niinkuin nyt vaikka NYC ja DC ovat hauskasti tutun tuntuisia, kun niissä on käynyt ja sitten ne näkee televisiossa.

Kuten useasti mainitsin, kyse on arkisista pienistä asioista. Ei siis missään nimessä siitä, että kaikki olisi kuten elokuvissa! On todella noloa huomata, miten jotkut ihmiset televisio-ohjelmien ja elokuvien perusteella luulevat tietävänsä miten asiat täällä ovat. Pitäisi nyt sen verran olla järkeä, ettei kuvittele tietävänsä asioita, jos ei ole koskaan edes maassa käynyt saati sitten elänyt pitkiä aikoja. Jotkut eivät myöskään erota roskajournalismia, ja mediaa uskotaan sinisilmäisesti. Itse kyseenalaistan asioita ja niin tulisi tehdä kaikkien roskajournalismilla itsetuntoansa korottavienkin. Roskajournalismia luen itsekin joskus huvikseni ja ajan kuluksi, mutta jos siihen aletaan viittaamaan oikeissa tieteellisissä ja merkittävissä asioissa, on todellisuudentaju aika hämärtynyt. Vaikkei mediakriittisyys sisältyisikään maalaisjärkeen, kannattaisi silti vähän tutkia luotettavilta tahoilta ennenkuin hutkia.

Työnteko

Taidan olla vähän huono työttömänä kertomaan työnteosta... ;-) Olen kuitenkin saanut kuulla ja keskustella amerikkalaisten tavasta työskennellä. Myös erilaisia raportteja ja tutkimuksia on julkaistu asiasta. Näitäkään ei voi yleistää, mutta pääpiirteitä on huomattavissa.

Suomalaisten sanotaan olevan kovia tekemään työtä, tehokkaita ja ahkeria. Amerikassa töitä vasta tehdäänkin. Työ on amerikkalaisille erittäin tärkeä ja onhan se myös elinehto tässä kulutusyhteiskunnassa. Minimipalkkalainen saattaa tehdä useampaakin kuin kahta työtä ja pärjää nipinnapin. Myös hyvin tienaavat ovat kiinnostuneet tekemään vähän ekstrarahaa eli useamman työn tekeminen ei ole vain köyhälistön pakko. Lomat ovat suhteessa lyhyempiä kuin Suomessa enkä ole kuullut lomarahoista. Hierarkian huipullakin olevat tyypit saattavat haluta takaisin töihin lomaltaan, vaikka ovat vasta viikon lomailleet, rahaa riittäisi ja alaiset hoitaisivat kyllä hommat.

Pääasiassa Amerikassa ollaan todella kovia tekemään työtä eikä vapaa-aikaa arvosteta niin paljon kuin Euroopassa. Hektinen työkulttuuri ja sen aiheuttama mediassa mainittu koko kansan stressi oli aika mielenkiintoista huomata, varsinkin kun on ollut siinä käsityksessä, että erityisesti suomalaiset menevät läpi vaikka harmaan kiven ja ovat kovia tekemään työtä. 30 ikävuotta lähestyvä, työssä käyvä, pärjäävä amerikkalaismies kertoi myös etsivänsä toista työtä, mikä oli aika hämmentävää. Vähän kuin ajan kuluksi ja lisätienestien saamiseksi. Hyvä kun itse jaksaisin yhtäkään työtä tehdä! Työlle tosiaan omistaudutaan, vaikkei työ olisi edes mikään unelma-ammatti vaan kaukanakin siitä. Rahanhimo on myös kova. Rahantarvekin on tietysti kova, mutta lisäraha on kuitenkin suurin motivaattori, niin köyhillä kuin hyväosaisillakin. Täällä on myös kova kilpailu ensinnäkin töistä (mm.asukasmäärä ja työnantajan vapaus=liitoilla/unioneilla ei valta-asemaa). Kunnianhimoinen puurtaminen töissä on yleistä; ainakin joissakin firmoissa etenemis- ja urakehitysmahdollisuudet ovat aina ulottuvilla.

Työnteon tehottomuus on myytti eikä sitä voi yleistää kaikkiin firmoihin ja ammatteihin. Joissakin tehdään töitä yötäpäivää tuloksen saavuttamiseksi, joissakin ei. Joissakin antaudutaan työlle kokonaan eikä muuta elämää ole, joissakin käydään väkisin virka-aikana ja surffataan työajalla netissä. Olen kuullut, että luullaan tehokkuuden kärsivän small talkin takia. En ole vielä kohdannut ketään, joka voisi sanoa sen olevan täysin totta. Kokouksiin tunnutaan kyllä käytettävän suhteellisen paljon aikaa, joka on sitten tietysti pois työnteosta. Mutta työnteon katkaiseva jatkuva small talk ja työkavereiden kanssa hengailu töissä ja työn ulkopuolella ei ole oletus niin kuin monet kuvittelevat. Riippuu tietysti työstä ja ihmisistäkin.

Töitä saa kyllä painaa ja ahkeranakin itseään pitävä suomalainen saattaa huomata, että Amerikassa liikutaankin aika kovissa porukoissa. Moni amerikkalainen on helposti valmis uhraamaan työn eteen enemmän kuin mitä itse ikinä olisin. En tiedä tilastoista, mutta sanotaan myös, että amerikkalainen firma ei ole firma eikä mikään, jos se ei ole tehnyt konkurssia. Erehdyksistä opitaan ja sieltä noustaan entistä vahvempana eikä luovuteta. Varsinkin yksityisyrittäjät tuntuvat uurastavan todella paljon, onhan tehty työ suoraan verrannollinen tulokseen ja omaan palkkaan. Lähieläinlääkärikin näyttää usein olevan väsyksissä ja saattaa viettää yötkin klinikallansa. Sen aukioloajat ovat 7.30-22, lisäksi päivystys 24h.

Lumi

Olen kuullut, miten jotkut naureskelevat amerikkalaisten toiminnalle lumen tullessa. Ihmetellään miten kaikki voi olla niin kaoottista, vaikka lunta väistämättä joka talvi sataa. Eivätkö amerikkalaiset opi, mikseivät käytä talvirenkaita, mikseivät omaksu Suomen järkeviä tapoja jne. Tilanne on kuitenkin sama kuin vaikkapa Suomessa kesällä, kun tuskaillaan +30C lämpötiloista eikä siltikään asenneta ilmastointia tai uima-allasta. Suomessa kovat helteet kestävät vain hetken. Ei aleta tekemään isompia investointeja.

Täällä taas lunta sataa kaaokseksi ja haitaksi asti tyyliin kerta vuoteen, kun lumimyrskyt osuvat kohdalle. Aura-autoja on tietysti valtavat määrät, mutta tavallinen ihminen ei ala tekemään isompia investointeja isojen kolien ja lumilinkojen hankkimiseksi, vaan hoitaa hommansa lapiolla, vaikka se tuskalliselta näyttäisi ja tuntuisi. Aivan turha olisi keräillä tilaa vieviä vehkeitä nurkkiin. Vaikka lunta tulee näissä myrskyissä muutamassa tunnissa ainakin puoli metriä, alkaa se kuitenkin sulaa nopeasti eikä pysy kauaa maassa. Ja jos lunta on maassa tyyliin viikon, ja itse teillä vain pari päivää, ei ole mitään järkeä investoida talvirenkaisiin ja vaihtaa niitä viikon takia. Tiet kun ovat lopulta sulia heti samantien aura-autojen jäljiltä.

Kyse ei siis ole siitä, että iik, tulee vähän lunta. Sitä oikeasti tulee ja aivan älyttömästi, kuten Sää-osiossa olen talvesta kirjoittanut. Mutta se ei kuitenkaan pysy maassa kuin hetken eikä sitä varten kannata muuttaa koko järjestelmää. Jokaisella maalla on omat tapansa hoitaa asioita, eikä niistä oikeastaan pidä mennä sanomaan mitään ellei tosissaan tiedä miksi asiat tietyllä tavalla tehdään. Yhtä hölmöä olisi täältä naureskella suomalaisille, kun tuskailevat +30C "helteissä" eivätkä tee mitään asian eteen, vaikka helle toistuu joka kesä. Täällä kun helteestä valitetaan vasta +40 paikkeilla ja ilmastointi on vakio. Niin se vaan menee maassa kuin maassa, että se mikä on poikkeuksellista ja kestää vain hetken, ei ole investointien väärtti. Poikkeus on joka maalle oma, jokainen maa sopeutuu parhaiten siihen mikä on vakio pidemmän aikaa, kuten Yhdysvallat helteeseen, Suomi talveen. Kyse on valinnoista, ei tyhmyydestä.

Kulutustottumukset

Sanotaan, ettei amerikkalaisten kulutustottumuksia voi muuttaa. Voi, kyllä voi ainakin itärannikolla! Ihastuttavin ja iloa minulle tuova asia oli Marylandin kauppojen ja liikkeiden muovipussien maksulliseksi tulo. Yritetään suojella luontoa ja välttää muovijätettä. Joka ikisessä paikassa joka ikinen pussi maksaa vaivaiset 5 senttiä, mutta kuitenkin. Sillä oli aivan valtava vaikutus amerikkalaisiin! Täällä asuessani  olen siis nähnyt molemmat puolet ennen tuota uudistusta. Ihmiset käyttivät jatkuvasti kymmeniä niitä amerikkalaisia hedelmäpussin kokoisia kaupan muovikasseja vain muutaman tarvikkeen kuljettamiseen. Kun uudistus tuli, muutos oli suorastaan silmiinpistävä ja ilahduttava! Kaikilla, siis ihan kaikilla näin yleistäen täällä Marylandissa oli samantien omat kangaskassit mukana. Ihan samantien uudistuksen jälkeen.

Sen jälkeen oikein tarkoituksella tarkkailin ja kyllä, näin on amerikkalaiset saatu ainakin tällä alueella käyttämään kangaskasseja luontoa tuhoavien muovikassien sijaan! Jokaisella on kainalossa oma kassi, kun menevät kauppaan. Auton takakontit on täynnä raikkaan värisiä kangaskasseja eikä muovikasseja. Mummo ja pappa kävelivät kaupasta kotiin molemmilla kaksi isoa kangaskassia täynnä ruokaa. Joka kauppareissulla tämä ilmiö jatkuu, toistuu ja ilahduttaa. 5 senttiä tekee ihmeitä, aivan uskomaton muutos kulutustottumuksissa ja kaiken lisäksi erittäin merkittävä luonnolle. Amerikalla on vielä toivoa! Tämä kun saataisiin vielä maanlaajuiseksi laiksi niin hyvä olisi. Republikaanit varmasti vastustavat kaikkea tällaista säännöstelyä, sillä niillä on varmasti mielessä miten taas tuhottiin muovipussintekijöiden työpaikkoja ja puututaan ihmisten elämään. Minä taas näen tämän älyttömän positiivisena asiana, erittäin hyvä ja silmiinpistävästi toimiva lakiuudistus!

Asiakaspalvelu

Ei voi sanoa, että Amerikassa oltaisiin aina mahdottoman ystävällisiä ja hymyileviä. Ainakaan asiakaspalvelutilanteissa, ainakaan itärannikolla. Ravintoloissa palvelu on useimmiten huippuluokkaa verrattuna Suomeen USA:n tippikulttuurin vuoksi, mutta muualla erityisesti Finnairin New Yorkin asiakaspalvelun kanssa hermot on mennyt kyllä niin monta kertaa, etten voi kehua ainakaan itärannikon asiakaspalvelua lainkaan. Mikään ei ole mennyt kerralla kuntoon, aina on jotakin omituista sekaannusta tai ollaan asiakkaille yksinkertaisesti vain töykeitä eikä osata aina edes sujuvasti englantia. Eikä osata töitään aloittelijankaan tasoisesti välillä.

Ihan loppumetreillä ennen paluumuuttoa todistin myös New Yorkilaisten töykeyttä ja itsekkyyttä niin liikenteessä kuin hotellin respassakin. Tilaa ei anneta kaistoja vaihtaessa ja ollaan töykeitä, tööttäillään, vaikka jono ei yksinkertaisesti vain kulje, tungetaan röyhkeästi ja tosi nopeasti pieniin väleihin ja rakoihin kaistan jonoissa. Hotellin respalla ei hymy edes häivähtänyt eikä pieneen joustoon/toivomukseen saanut kuin töykeän, "ei onnistu, tämä on hotellin policy" (hotellin käytäntö/toimintaperiaate).

perustettu 10.7.2010
© Copyright Aatoksia Amerikasta amerikassa.com
Protected by Copyscape DMCA Takedown Notice Checker