Aatoksia Amerikasta
Ulkosuomalaisena USA:ssa
 
Juhlapyhät
Kansa ei ammu raketteja Amerikassa tai ainakaan New Jerseyssä ja New Yorkissa uutena vuotena. Ilotulitteet ja niiden räiskiminen eivät siten ole osana uudenvuoden yön katukuvaa ja hyvä niin. Firmat toki järjestävät ilotulituksia (fireworks) ja ne ovatkin sitten aika isolla rahalla tehtyjä eli valtavia ja kestävät kauan. 4.7. itsenäisyyspäivänä ihmiset taas ampuvat pieniä ilotulitteita ja sähikäisiä (fire crackers) pitkin iltaa.

Kiitospäivä

Thanksgiving Day:tä vietettiin alunperin kiitoksena intiaaneille, jotka lahjoittivat ruokaa uudisasukkaille heidän vaikeina aikoina. Amerikan intiaanien osuus unohdettiin myöhemmin, kun heimot tuhottiin. Nykyään se on yleinen kiitollisuuden päivä, jolloin kiitetään kaikesta hyvästä.

Kiitospäivän ateriassa on pääosassa täytetty kalkkuna. Me emme ole tehneet koko kalkkunaa vaan ostimme 2009 kalkkunan rintapalan luulla. En erityisesti pidä kalkkunan mausta; kana ja broileri ovat mielestäni miedompia ja maukkaampia. Söimme kunnolla ja nautimme ruoasta, pitihän sitä kokeilla olla osana amerikkalaisten miltei joulua suurempaa juhlapyhää. 2010 teimme kanaruokaa ja ahdoimme taas itsemme täyteen myös muilla herkuilla.

Joulu

Joulu on USA:ssa 25.12. eli joulupäivänä. Joulupukki toimittaa lahjat perille 25.12. aamuksi. Amerikkalainen tapa ovat myös joulusukat (christmas stocking), jotka ripustetaan takan reunalle tai vastaavaan paikkaan. Jouluaatto on tavallinen työpäivä, eikä se ole pääosassa kuten Suomessa.

Ensimmäisenä jouluna 2009 ostimme itsellemme sisustuslahjoja ja sen semmoista. Suomesta tuli myös salmiakkia. Koirat sen sijaan saivat paljon lahjoja: herkkuja, naudanluut, possunkorvia ja leluja. Paketoimme koirien lahjat, koska on hauska seurata miten innoissaan ne avaavat niitä papereita repien. Paahdettu naudanluu on koirien lahjojen kohokohta, koska saavat niitä harvoin. Emme viitsi ostaa niitä usein luiden sotkuisuuden ja värjäävyyden takia varsinkaan täällä kokolattiamattojen maassa.

Teimme itsellemme osin suomalaisia perinteitä noudattavan, mutta myös fuusiojouluaterian. Peruna- ja lanttulaatikot teimme itse ja paistoimme kinkun palan. Lanttulaatikosta tuli herkullinen ja maukas. Possunpalaa emme suolanneet tarpeeksi, mutta syötyä sekin tuli. Lisäksi meillä oli mm. amerikkalaista imellettyä perunamuusia, katkarapuja, rapukakkua (crab cake) ja uunilohta. Toisena jouluna kinkku suolautui paremmin, kun käytimme ruiskusuolausta.

Amerikassa voisi kuvitella joulun olevan melkoista rahalla rellestämistä, mutta jokainenhan tekee joulustaan omannäköisensä. Esim. 2010 muutimme juuri ennen joulua, joten kaikenlainen stressi ostoksista ja postituksista jäi täysin unholaan. Muistimme ihmisiä sähköisellä kortilla ja kirjeellä emmekä osallistuneet tähän kulutusjuhlaan muutoin. Rahan erilaisen merkityksen huomaa myös televisiomainoksissa; joululahjoiksi annetaan autoja ja kalliita iPadeja sun muita. Tai antaa ken antaa, mutta en kyllä muista, että Suomessa ainakaan 2008 olisi ollut jouluna tällaisia automainoksia. Ihan kuin olisi itsestään selvää, että auto voidaan ostaa tuosta vaan joululahjaksi.

Ainakaan näissä suurissa lähiostoskeskuksissa ei ole ollut lainkaan tungosta, töniviä ihmisiä tai joulustressaamista, vaan kaikki liikkuivat ihan rauhallisesti. Iloiset joululaulut soivat taustalla ja koristeet olivat upeita; kyllä niistä vaan tuli jouluinen ja iloinen olo. Sen sijaan kotoa laatikoiden keskeltä ei joulua löytynyt ennen kuin vasta uudessa asunnossa.

Jouluntoivotukset ovat saaneet täällä välillä naurettavia piirteitä: jostakin joulukylän valokyltistä poistettiin sana Christmas muutaman ihmisen valituksen perusteella. Se kun muka loukkasi juutalaisia tai jotain. Sana meinattiin korjata sanalla Holiday, mutta tulivat järkiinsä, että sana joulu ei ketään oikeasti loukkaa. Sanan- ja uskonnonvapaushan pitäisi olla. Tekopyhyyttä on havaittavissa joissakin asioissa ja usein tuollaisetkin muutokset tehdään ajattelematta tarkemmin. Naurettavaa. Mutta yleinen tapa on siis sanoa mieluummin Happy Holidays kuin Merry Christmas. Onhan Hanukkah iso juhla sekin.

Muita periamerikkalaisia traditioita ovat tietysti erityisesti omakotitalojen valtavat ja upeat jouluvalosarjat. Myös ostoskeskuksien pihoissa on näkynyt kivoja juttuja kuten valkoiset melkein aidon näköiset peurat (valosarjoineen). Ne oli myös aseteltu aidon näköisesti kuusten lomaan. Varsinkin Marylandissa oli kivan näköistä, kun monien asuntojenkin parvekkeille oli ripustettu jouluvalot. Mekin laitoimme jouluvalot parvekkeelle heti kun tulimme.

Jossakin sisustusohjelmassa tehdään koteihin erityylisiä joulusisustuksia ja pihalle jouluvalosommitelmia. Jossakin ohjelmassa näytettiin myös näitä jouluvaloista ”seonneita” amerikkalaisia; he pistävät kymmeniä tuhansia dollareita koristeisiin ja valoihin ja kuluttavat sähköä hirveitä määriä. Heillä saattaa olla 50 000-500 000 yksittäistä valoa. Sitten oli myös erilaisia hifistelijöitä, jotka miettivät kaiken ekologisesti ja käyttivät led-valoja, jotka vievät sähköä vain vähän. Jotkut tekivät taloihinsa valoesityksiä, jotka synkronoidaan tietokoneella musiikin tahtiin jne. Televisiosta tulee myös muita jouluun liittyviä ohjelmia jatkuvasti ja yhdellä kanavalla ovat pyörineet jo jonkin aikaa erilaiset jouluelokuvat.

Joidenkin mielestä nämä valojutut menevät överiksi, ja joillakin meneekin, kun ahtavat pienelle pläntille vieri viereen kaiken mahdollisen visuaalisuutta ajattelematta, mutta minusta valot ovat olleet pääasiassa upeita, erilaisia ja tuovat ihastuttavaa valoa ja värejä pimeään. Myös överiksi menneet jutut ovat hauskoja ja monissa on huvittavia ideoita ja keksintöjä. Pihoissa on siis muutakin kuin valonarua, on kaikenlaista patsasta, pukkia, poroa ja karkkikeppejä sun muuta rekvisiittaa.

Esimerkkejä isommista valoista: http://www.tackylighttour.com

Joulu tuntuu siis joululta täälläkin. Erityisen mukavaa oli 2009 pari päivää ennen joulua satanut lumi, jota satoikin kerralla todella paljon. Se pysyi mukavasti maassa joulunpyhät ja suli noin viikon päästä pois. Oli yllätys, että tännekin tuli valkea joulu! 25.12.2010 satoi hiljalleen lunta, mutta se ei jäänyt maahan asti. Maassa oli kuitenkin aikaisemman viikon lumisateen rippeitä. Joulun tunnelma tulee kyllä maassa kuin maassa, vaikkei valkea joulu toteutuisikaan. Yhdessäolo, hiljentyminen ja herkuttelu tekevät meillä joulun. Joulusaunan korvike oli vaahtokylpy kanelintuoksuisessa kynttilänvalossa punaviiniä siemaillen.
Times Square NYC, 2009-2010
Macy´s tavaratalon jouluvalokuusi, NYC
perustettu 10.7.2010
© Copyright Aatoksia Amerikasta amerikassa.com
Protected by Copyscape DMCA Takedown Notice Checker
4th of July 2011, DC
 
USA:ssa on paljon yksittäisiä juhla- ja lomapäiviä, joita en tunne. Isänpäiväkin on täällä 20.6. eikä marraskuussa. Sinänsä lomapäivillä ei ole niin merkitystä, koska kaupat ja ravintolat ovat ainakin tähän asti olleet aina auki.

Halloween

Halloween on täällä iso kaupallinen juhla. Hyllyt notkuvat jos jonkinlaista karkkia ja herkkua, koristeita, kauhuhahmoja, sisustustavaraa ja kurpitsoita. Naamioituneet lapset kiertävät illalla naapurustossa kysyen “Karkki vai kepponen” (Trick or Treat)? Ja keräävät kasseihinsa herkkuja ja muita palkintoja, kuten Suomessa pääsiäisenä. Ensimmäisenä vuonna emme lähteneet tähän kulutusjuhlaan mukaan ja vältyimme myös ovenkolkuttajilta.

Halusimme kuitenkin 2009 kokea NJ:ssä Halloween-tapahtumia ja löysimmekin niitä kummitustaloista (Haunted House), kummitusheinäajeluista (Haunted Hayride) ja paraateista Halloween-puistoihin. Itse päädyimme Princetonissa sijaitsevaan Corner of Chaos Haunted Maze, jossa oli kolme eri kohdetta: Barbaarinen lato (Barbaric Barnyard) Paholaisen luola (Devil´s Den) ja Kavaluuden polku (Trail of Treachery) näin vapaasti käännettynä. Pääperiaatteena tässä kauhukohteessa on laadukkaisiin kauhuasuihin ja maskeihin pukeutuneiden näyttelijöiden, oikeiden ihmisten käyttäminen. Ei lasten kummitusjunatyyliin, vaan aidossa ympäristössä "aitoja" tilanteita "aitojen" hahmojen kanssa.

Ensimmäinen kohde oli sysipimeä lato, jossa piti kosketellen kävellä eteenpäin. Välillä koski johonkin näyttelijään ja muutenkin lato perustui säikäyttelyyn ja pelottaviin ääniin. Sysipimeä lato oli kyllä ahdistava ja kuljin tiiviisti mieheni perässä kirkuen muutamaan otteeseen. Ladon pihassa hämärässä oli zombieita ja kauhuelokuvien hahmoja, jotka tulivat lähelle, vaikka kuinka yritti vältellä. Halloween-elokuvan Mike Myersiin oli kieltämättä erikoista törmätä!

Toiseen kohteeseen mentiin traktorin heinäpaalikärryllä, jota tietenkin ajoi jokin naamariörkkimies. Kärryn perässä juoksi myös pieni aivan kuolleen näköinen zombie-poika, joka pääsi välillä kärryyn ja piti ikävää korinaa. Vettä satoi ja ulkona oli pimeää. Ei sentään ukkostanut! Kyseessä oli pimeässä metsässä kulkeva polku, jonka varrelle oli laitettu kauhujuttuja ja jossa näyttelijät tulivat puskista ja jahtasivat tai säikäyttelivät. Kamalin oli Texasin moottorisahamurhaaja, joka kulki käynnissä oleva moottorisaha kädessä perässämme, ja bensan katkun tunsi nenässään. Vaikka tiesi, että se ei ole “se oikea”, kävi mielessä monesti, että entä jos se onkin joku hullu, joka pimahtaa ja pilkkoo meidät sinne keskelle metsää! Myös muutamalla muulla kauhuhahmolla oli niin onnistunut maski, että piti kirkaista jokusen kerran. Mielikuvitusta ruokki myös useat muistikuvat erinäisistä kauhuleffoista. Näyttelijöiden onnistunut hiipiminen ja jahtaaminen oli myös pelottavaa. Säikäytti kummasti, kun taakse katsoessaan huomasikin jonkun karmivan naaman seuraavan.

Kolmas kohde maissipellolla jouduttiin jättämään sateen vuoksi väliin ja saimme rahat siltä osin takaisin. Märässä mudassa ei olisi ollut mukava rämpiä. Siellä olisi kävelty pimeässä maissipellossa, jossa olisi ollut mm. lavastettuja ihmisten teurastuksia, verisiä ruumiinjäseniä sekä hulluja näyttelijöitä. Alla linkki Corner of Chaoksen sivuille sekä esimerkki toisesta vastaavasta samankaltaisesta kohteesta.

Corner of Chaos Haunted Maze: http://www.cornerofchaos.com

Haunted Hayride of Terror: http://www.triplecnurseries.com/haunted/main.html

Uuden vuoden aatto

Koimme legendaarisen uuden vuoden 2009-2010 vaihtumisen New York Cityn Times Squarella, jonne oli kerääntynyt miljoona muutakin juhlijaa. Olihan se pakko kerran elämässä nähdä, kun kerta niin lähellä asumme. Maailman pääkaupungiksi tituleeratun NYC:in uudenvuodenjuhla oli kyllä kokemisen arvoinen! Miljardi kansainvälistä katsojaa ympäri maailmaa katsoo televisiosta kyseisen tapahtuman. Pääsimme riittävän lähelle Times Squaren pallonpudotuspaikkaa, mutta emme niin lähelle, että olisimme nähneet hyvin esiintyjät kuten Jennifer Lopezin jne. Tulimme sen verran myöhään, että ehdimme 50 Streetin kohdille. Pallo pudotetaan 42 Streetiltä.

Kadut täytettiin järjestelmällisesti NYPD (New York Police Department) poliisivoimien avulla. Yhdessä kohtaa jonottaessamme itse paikalle pääsyä joku idiootti aloitti tunkemisen, paine suuressa joukossa oli melkoinen. Katsomispaikoille päästyämme ei ollut pelkoa tungoksessa litistymisestä, vaan katsomot oli rajattu barrikadiaidoin ja niiden väliin oli jätetty tyhjää tilaa. Katsomoalueita ei myöskään täytetty liian täyteen. Aidoilla päivysti NYPD. Sitä sanotaankin, että Times Squarella on turvallisinta viettää uusi vuosi! Ihmiset ottivat kuvia NYPD uniformumiehistä ja heidän autoistaan… NYPD oli kyllä kaikkialla, joka kadun kulmassa.

Vaatteita olimme pukeneet kerroksittain paljon, koska monen tunnin seisominen ei ole helppoa kylmässä. Paikkaa ei voi jättää esim. vessassa käymisen ajaksi tai sen menettää. Yöksi sattui kuitenkin nolla- tai hieman plussakeli, joten jäätymisestä ei ollut pelkoa. Jossakin vaiheessa alkanut tihkusade sen sijaan ei ollut kovin mukava, mutta saimme suojaa vieressä olijan sateenvarjon alta. Kun H-hetki sitten koitti ja joukko laski yhteen ääneen sekunteja, oli jotenkin epätodellinen olo! Vihdoin vuosi vaihtuu ja vau minkälaisissa puitteissa! Sitten pallo pudotettiin ja rakennukseen muuttui välkehtiväksi vuosi 2010. Ilotulitteita oli paljon, mutta ne savustivat rakennuksen näkyvyyden, joten emme saaneet muistoksi kovinkaan tarkkoja kuvia. Kuvat muistuttavat muutenkin Pisan kaltevasta tornista. Oikeasti rakennus on ihan pystysuorassa. ;-)

Eräs selkeä kulttuuriero oli puuttuvat juopot ja känniörveltäjät. Vaikka meidänkin “katsomoporukassa” ihmisillä oli pullo juhlajuomaa, jota välillä siemailivat, humalatila, känni ja suomalaismeininki puuttuivat kokonaan. Eikä sitä kyllä kaivattukaan - eihän tällaisesta tapahtumasta tulisi mitään suomalaisten kesken! Koko kansa joutuisi putkaan… :-D

New Year´s Eve: http://timessquarenyc.org/nye/nye.html
Itsenäisyyspäivä 4th of July

Amerikan syntymäpäivää juhlistettiin pääkaupunkiseudulla DC:ssä National Mallin alueella mahtavin aktiviteetein 4.7.2011. Paraati, konsertit ja ilotulitusshow ovat legendaariset. Ihmiset istuskelivat nurmialueilla ja juhlivat. Amerikkalainen itsenäisyyspäiväjuhlinta on iloista, pukeudutaan sini-puna-valkoisiin patrioottisesti ja heilutetaan Amerikan lippua. Viikonloppuna ja päivällä oli ollut myös muuta toimintaa, telttoja, ruokakojuja, market place ja folk festival. Pääkaupunkiseudulla onkin ehkä huikeinta viettää itsenäisyyspäivää.

Capitol Fourth itsenäisyyspäivän konsertti iltakahdeksalta alkaen oli upea elämys. Capitolin alueella niinkuin muuallakin oli sankoin joukoin ihmisiä. Esiintymisteltasta ja screeneistä näki kauempaakin esitykset. Kansallislaulu The Star-Spangled Banner ja toinen isänmaallinen laulu God Bless America raikuivat kauniisti sinfoniaorkesterin säestämänä. Muitakin lauluja ja esiintyjiä oli. Steve Martin hauskuutti ja soitti bändeinensä. Juhlinta lähetettiin televisioon ja screeneiltä oli hauska seurata ihmisten juhlintaa ja patrioottista pukeutumista, kun juhlijoita välillä kuvattiin. Ihmiset pitävät hauskaa, tanssivat ja hymyilevät. Syntymäpäivä on heille iloinen kiitollisuuden juhla. Itsellekin tuli tosi iloinen mieli ja tunsin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olen kiitollinen, että saan asua tässä maassa ja kokea mm. kaikkia heidän juhlapyhätraditioitaan.

Ilotulitusshow iltayhdeksän jälkeen kesti aika kauan. Niiden sanotaankin olevan Amerikan suurimmat ilotulitukset (fireworks). Raketit ammuttiin Lincoln Memorialin paikkeilta ja ne näkyivät Washington Monumentin yllä ja vierellä. Mahtavat ja massiiviset, valtavia kuvioita. Oli sydämen muotoisia raketteja, väriä muuttavia, sini-puna-valkoisia, tähtituikkeisia ja vaikka mitä. Loppua kohden tunnelma tiivistyi, kun ampuivat hirveällä rytinällä lopussa valtavan määrän raketteja samaan aikaan. Kuvat ei oikein onnistuneet, ilotulitukset kerkesivät tietysti aina hälventyä ennen otosta.

Vasta takaisin metrolle mentäessä ihmispaljouden taas tajusi, vaikka itse alueellakin sen näki. Tungos oli valtava ja pari lähintä metroasemaa oli saavuttamattomissa. Kävelimmekin seuraavalla asemalle ja mahduimme hyvin jo kolmanteen metroon. Tapahtumien aikaan juuri tungoksen vuoksi metroja tulee minuutin välein ja poliiseja on kaikkialla ohjaamassa ja takaamassa turvallisuutta. 4th of July oli samaa sarjaa uuden vuoden vaihtumisen NYC:n Times Squarella kanssa. Siellä ollessa ja pois tullessa oli aika nostalginen ja epätodellinen olo.
Muut juhlapyhät

Muihin juhlapyhiin kuten ystävänpäivään, pääsiäiseen, Memorial Dayhyn ja Labor Dayhyn voit tutustua SAYL:n blogissani:
http://www.sayl.fi/ajankohtaista/America%20calling