Pääkirjoitus melkein amerikkalaisen silmin
03/08/2013 13:13
Tässä joku aika sitten Hesarin pääkirjoitus herätti ihmisissä aika kahtiajakoisia tunteita. Lyhyestä luettelomaisesta tekstistä jotkut saivat hirveätä ahdistusta ja jotkut innostuivat positiivisesti tai ottivat sen huumorin kannalta.
Harvemmin jaksan ottaa kantaa erilaisiin tuotoksiin, jotka sananvapautta hyödyntäen on tehty. Minusta teksti on harmiton, kirjoittajan omia hyvin kepeitä huomioita esille tuova. Moni asiahan on näin kuin hän kertoo. Minulle teksti ei vaan anna sinänsä mitään. Tuttuja juttuja ja arkisia huomioita. That´s it.
Jotkut kiihkoilevat, että minkä tasoisesta journalismista maksavat. Hesari on mielestäni maksullinen ja jokainen voi päättää tilaako sen vai lopettaako tilauksen yhden muutaman rivin kirjoituksen vuoksi. Kirjoittaja ei liiemmin edes ota kantaa vaan toteaa. Ei hän julista ja kaiva kiveen tämän olevan lopullinen totuus ihan kaikkialla ja jokaisen elämässä. Jokainen lukija laittaa siihen omat piilomerkityksensä tulkitessaan sitä ja lukiessaan rivien välistä, varmaan sillä kuuluisalla heikolla suomalaisella itsetunnolla. Jotkut intoutuvat haukkumaan Amerikkaa. Ja tietysti koskaan siellä käymättä ja tietysti aivan samalla tavalla kuin kirjoittajakin: omia henkilökohtaisia mielipiteitä ja havaintoja kertoen.
Antakaa hyvät ihmiset ihmisten kirjoittaa ja sisällyttää kirjoituksiinsa mielipiteitä kaivamatta niistä sen suurempaa vihapuhetta. Aika tylsäksi menee kaikki, jos aina kirjoitetaan vaan tiukkaa asiatekstiä objektiivisesti. Tottakai löytyy vastakkaisia mielipiteitä ja heillä on yhtäläinen oikeus sanoihinsa, mutta mietin siis mikä vieraiden ihmisten teksteissä ja varsinkin kertaluontoisessa voi rassata niin paljon? Ihmettelen minkälaisten ihmisten maailmaa tämäkin lyhyen lyhyt pääkirjoitus keikautti? Siksi satun ihmettelemään tätä, kun se liippasi läheltä omaa elämääni, mutta itse en sen kummemmin reagoinut silti siihen. Tuossa jo kerroin, että teksti oli minulle yhdentekevä. Ymmärtääkseni sen oli juuri tarkoitus olla tuollainen eikä journalismin huipputuote.
Tuli muuten tässä yhteydessä mieleeni palaute, jonka itse sivustani sain (ei kirjaimellisesti mutta pääasiat): "Mikä asiantuntija sinä kuvittelet olevasi kolmen vuoden asumisella, itse olen asunut yli kymmenen vuotta. No oletpahan sitten käyttänyt johonkin aikaa." Tai jotain sinne päin. On se kumma, että maailma täynnä blogeja ja paskempiakin asioita, jotakin rassaa toisen näkemykset niin kovasti. Olen ilmeisesti väittänyt olevani asiantuntija ja tämä sivu on ilmeisesti jollakin tapaa häneltä pois. Etusivulla nimenomaan korostan, että ei faktoja vaan omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. No vihaajia on kaikkeen lähtöön, motiiveja voi vaan miettiä. Hän siinä kymmenen vai kaksikymmentä vuotta asuneensa tuomitsee tekstini, muttei ole itse varmaan kirjoittanut lausettakaan. Ehkä hänen mielestään vain 50-vuotta asuneella on oikeus kommentoida miten asiat kokee. Kuulostaa katkeruudelta ja "jos ei minulla niin ei muillakaan". Käyköhän hän kommentoimassa jokaisen nuorenkin blogia, että mikä asiantuntija sinä luulet olevasi, minä olen sentään 89-vuotias. No mutta lähtökohtaisesti perustelut ja ehdotukset mielipiteisiin tulisi esittää eikä vain ilmaista halveksuntaa. Mutta jos tätäkin sivua lukee, luulisi nyt jokaisen jo etusivulta tajuavan tämän olevan yhden ihmisen kokemus. Ei tähän voi kiertäen ja kaartaen herkkää lukijaa alkaa silittelemään, että tällä tarkoitan nyt tätä ja tätä ja joka väliin laittaa että huom tämä on siis vain minun mielipiteeni. Johan tästä tulisi hirveän raskasta luettavaa ja etenkin kirjoitettavaa, sillä kirjoittamista varten tämä sivu on ja tietääkseni jokainen kirjoittamisen poltetta tunteva saa kirjoittaa miettimättä että voi ei, onkohan jenkeissä minua kauemmin olleita tai tästä ja tästä asiasta kauemmin tietäneitä, no nyt en kyllä sitten uskalla sanoa sanaakaan, kun hänen subjektiivinen kokemuksensahan voi olla täysin erilainen ja hän saattaa järkyttyä tai olla eri mieltä. MINUN MIELESTÄNI kaikella paitsi toista eläväistä tai toisen omaisuutta vahingoittavalla tai vahingoittamaan kehottavalla puheella ja kirjoituksella saa olla paikkansa.
Kesä on Suomen parasta aikaa
03/08/2013 09:58
Pitkän hiljaisuuden jälkeen päätin palata taas päivittämään kuulumisia. Joku päivä sitten katsoin Obaman livepuheen keskiluokalle pretzeleitä napostellen ja purin jenkeistä tuotuja muuttolaatikoita, jotka sisälsivät kaikkea sälää, jotka toivat muistoja mieleen ja siitä vielä taaksepäin pidin Build Your Own Burger, Hot Dog & Sundae -pirskeet.. Muutoin USA ja muistot ovat pysyneet taka-alalla ja on nautittu täysin rinnoin suomalaisesta kesästä.
Juhannuksena löysin parhaan saunomismuodon ikinä: savusaunomisen! Kyllä sitä riemua juosta lauteiden ja järven välillä riittikin enkä olisi millään malttanut lopettaa. Todella kuuma savuntuoksuinen sauna ja kylmä raikas järvivesi - aivan mahtava yhtälö.
Kesälomallakin oli viime kesään verrattuna ihan mahtavat säät ja päätimmekin pysyä Suomessa, kun oma uusi kotimmekin oli ihan uutukainen ja sitä oli kiva ajan kanssa laitella. Terassi öljyttiin ja aita tilattiin, sisälle osteltiin mattoja jne. Tottakai omalla terassilla vietettiin paljon aikaa, koluttiin pääkaupunkiseudun ulkomatkailukohteet ja ulkoiltiin paljon. Tuntui vähän kuin olisi ollut jossain ulkomailla tai ainakin muualla kuin kotona, kun sää oli koko kolme viikkoa ihan täydellinen ja kävimme tuossa ihan vieressä olevalla uimarannalla useaan otteeseen.
Jotenkin hurjalta tuntuu miten viime syksy oli niin kamala täällä Suomessa. Vaikka monet sanoivat, että se on varmasti se suuri muutos jenkeistä muuttaessa, joka vaikuttaa ja jonkinmoinen jos ei kulttuurishokki niin kulttuuriahdistus ainakin. Jotenkin en voinut sitä uskoa, mutta pakko kai se on myöntää, että osa huonosta fiiliksestä johtui vain siitä. Ja sellaisesta pysähtyneisyydestä: "Tätäkö tämä nyt on?" jne. Nyt kun on oma asunto ja suunnitelmat Suomessa eikä toinen jalka ole koko ajan "kynnyksen toisella puolella" voi jotenkin rentoutua ja luottaa, että elämä voi olla mukavaa täällä Suomessakin. Kun se on todellakin ollut, mutta vasta tänä vuonna kunnolla. Ihania ilonhetkiä mahtui toki myös 2012-vuoteen, mutta pääasiallisesti sitä varjosti ja painosti sellainen tyytymättömyyden ja ahdistuksen tunne. Siksi kai Suomen ja suomalaisten heikkoudetkin ja ikävät tavat pistivät kuin neula silmään.
Mutta vielä on siis kesää jäljellä, joten nautittakoon siitä täysillä! Nyt on sattunut arjen alettua myös hienot kelit aina viikonloppuvapaiden ajaksi, joten pitää imeä tätä kesäfiilistä itseen talven varalle oikein kunnolla. Illat ovat jo pimentyneet ja uimarannan merivesi kylmentynyt huomattavasti, mutta sää ja luonto on vielä kaunis. Alitajuisesti tuo syksy ja tuleva kaamos jo vähän ahdistaa, mutta toisaalta olen itse jo purkanut ajatukset ja liittänyt ne ihan johonkin muuhun kuin Suomen masentavaan säähän syksystä eteenpäin, että tämä syksy tulee olemaan erilainen. Niin no asennehan sen ratkaisee aina joka tapauksessa. Varsinkin nyt kun epävarmuuden ja kulttuurishokin taakan luulisi olevan takanapäin.
Kylmin mutta aurinkoisin maaliskuu
13/04/2013 15:37
Sanottiin, että maaliskuu oli kylmin mutta samalla aurinkoisin vuosiin. Näinhän se oli. Lunta ja pakkasta riitti pitkään, mutta aurinkokin näyttäytyi useasti. Varsinkin pääsiäisen aikaan aurinko paistoi putkeen varmaan viikon! Se oli aika ihme näissä Suomen keleissä, mutta kyllä sitä kaivattiin ja tarvittiinkin. Talven kun sanottiin olevan taas pilvisin moniin vuosiin.
Historiallisia ilmiöitä tai ei, kevät tulee ja nyt sataa vettä. Lumet ovat pääosin sulaneet lukuunottamatta tienpientareita ja se inhottava hiekoitushiekka on lakaistu pois pääosin kaikkialta missä minä ainakin liikun eli kodin ympäristöstä, Helsingin keskustasta ja työmatkareitiltäni.
Toukokuussa pääsemme muuttamaan omaan kotiin - vihdoin. Omakotitalon etsiminen oli yhtä tuskaa ja päätimmekin muuttaa kivaan rivitaloon ja ehkä sitten joskus rakennuttaa oman, kun rikastutaan, hehheh. Pk-seudulla pitää mennä aika kauas, että saa johonkin järjelliseen hintaan muuttokelpoisen/-valmiin talon ainakin meidän makuun. Ensiksi kiehtoi remppaaminen, mutta sitten otimme järjen käteen, että ei me oikeasti jakseta. Päätös tuntuu nyt tosi hyvältä ja helpottavalta. Ei tarvitse rempata eikä huolehtia muutenkaan mistään omakotitaloasumisen vastuista. Tuleva asuntomme on itseasiassa hieman jenkkityylinen eli samankaltaisuutta edelliseen Marylandin asuntoomme on huomattavissa, mikä on kiva juttu. Tykkäsimme nimittäin MD:n asunnostamme paljon.
Helsingissä Lasipalatsin aukiolla on 8.6. lauantaina Amerikka-tori, johon ovat kaikki tervetulleita ohikulkumatkoillaan. Siellä on muutamia Amerikka-henkisiä yrityksiä, musiikkia, Suomi-Amerikka yhdistysten liitto standeineen jne. Poiketkaahan torille! Peukut pystyyn hyvien säiden puolesta! Tuttavat entisillä kotikonnuilla DC:n alueella ovat kertoneet +28C lämpötiloista. No nyt siellä näyttää taas olevan +15 ja ylöspäin, mutta niinhän se oli että ekan leskenlehden näin Marylandissa helmikuussa 2012 ja silloin taisi pari päivää olla samat yli +20C lämpötilat. DC:ssä oli huhtikuun vaihteessa taas kirsikankukkafestivaalit ja muutkin puut ovat siellä nyt täydessä kukassa. Kyllä se kunnon kevät ja kesä tulee kohta tänne Pohjolaankin, on sitä odotettukin!
Hurrikaani Sandy ja totuttelua Suomeen
29/10/2012 19:27
Kaiken Amerikkaan ikävöinnin keskellä tuli taas muistutus siitä, että Suomessa on ainakin luonnonmullistusten suhteen turvallista ja hyvä asua. USA:n itärannikkoa ravistelee meikäläisten kokemaan Ireneen verrattuna historiallisen suureksikin manattu Sandy. Toivotaan, ettei ihan hirveitä tuhoja tai ainakaan kuolonuhreja nyt tulisi.
Viikonloppuna kutsuin vieraita ja tein kotitekoisia hampurilaisia vähän amerikkalaisittain, jälkkäriksi jätskiä erilaisilla täytteillä ja lisukkeilla niinkuin USA:ssa ja näytin jenkkivuosien valokuvia. Pitäisi saada aikaiseksi liittyä HSAY eli Helsingin Suomi-Amerikka Yhdistykseen ja käydä SAYL:n toimistossakin, että pitäisi vähän yllä kiinnostusta Amerikkaan, mutta työajat eivät nyt vaan salli. Ja sitten päästään tähän viimeaikaiseen jurputuksen aiheeseen eli siihen, ettei Suomessa ole viikonloppuisin melkein mikään auki. Siis oikeasti. Eihän ne saakaan olla, laissa kai säädetty, mutta välillä on ottanut aika urakalla päähän nämä aukioloajat ja yrittäjien rajoittaminen. Jos joku taho taas viikonloppuna tai siis lauantaina on auki, niin ei varmasti edes iltakuuteen. Tähän on melkoinen totutteleminen taas, kun USA:ssa niin moni paikka oli auki edes puoleenyöhön tai iltakymmeneen joka päivä.
Säästä valittamista vastaan on pitänyt taistella toden teolla, mutta vielä en ole pahasti lipsahtanutkaan. Uskomatontahan tämä on ollut, jatkuvaa sadetta koko ajan. Se alkaa pikkuhiljaa jo tuntua, sillä USA:ssa satoi aina 1-2 päivää putkeen ja sitten oli useita viikkoja täysin sateetonta ja pääasiassa aurinkoista. Valittamista olen pohtinut myös taas jonkin verran. Se on niin monisyinen asia, mutta jotenkin taas tuntuu, että kun täällä Suomessa on asiat kuitenkin niin hyvin, niin ihmiset alkavat valittaa pienistä ja turhista. Sellainen turha marmattaminen on aika kamalaa. Välillä meinaa itsekin lipsahtaa TAAS, vaikka kuinka tiedostan tilanteen. On vaikea kuvailla oikeasti, mitä tarkoitan sillä, että Suomessa on melkein liian helppo asua. Ei sillä, etteikö meillä olisi ollut itseasiassa mitään muuta kuin pelkkiä vastoinkäymisiä takaisin muuttaessamme, mutta yleisesti niinkuin yhteiskunnassa on aika hyvin asiat, siis niillä joilla ne on hyvin tai kohtalaisesti. Kodittomiin ja köyhiin en nyt tässä mene, tarkoitan keskivertoihmisen ihan ok-elämää.
Suomen kuntavaalit oli ja meni, vielä olisi USA:n presidentinvaalit kytättävänä. En taida malttaa 6.11. (Suomen 7.11.) olla katsomatta niitä aamuyöstä, tosin näkisihän ne heti aamusta netistä, mutta ei se ole jotenkin sama asia. Pitihän nuo kunnallisvaalivalvojaisetkin täällä katsoa, vaikka omat ehdokkaat ja oman kuntani asiat ovat täysin pimennossa. En tosiaankaan vielä tiedä miten tässä kunnassa mitäkin tehdään ja mitä pitäisi muuttaa, mutta äänestysvelvollisuus ja -oikeus piti kuitenkin käyttää. Tosi matala oli äänestysprosentti, kohta vähemmistö päättää maan asioista... Tosin ovathan nämä kunnallisvaalit aina vähän nihkeämmät kuin tärkeämmät eduskuntavaalit, mutta silti. Kiinnostaa kovasti tietää millainen äänestysprosentti tulee olemaan USA:n presidentinvaaleissa! Omalla tavallaan jännää se oli näitä kunnallisvaalejakin seurata, vielä jännempää on kuitenkin Obama vs Romney, kun presidenttipeliä on tullut seurattua USA:ssa ja nyt Suomessakin väittelyiden aikaan aika paljon. Jännä syksy poliittisessa mielessä!
Talvirenkaat saatiin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta alle ajoissa ennen lumen tuloa. No eihän se raikas talvisää ja hento lumi tai pikemminkin pakkaskerros kauan kestänyt, mutta eihän sitä koskaan tiedä millainen pyry tulee. Uutisointikin oli paikoin aika huvittavaa, että "talvi yllätti kaikki" jne. Vähän niinkuin USA:ssa, jossa lumimyrskykaaokset tuntuivat alkuun huvittavilta itse Suomesta tulleena, mutta sitten lopulta tajusi niiden valtavan merkityksen ja ongelmallisuuden. Niin nyt sama Suomessa, ainahan se jotkut yllättää tuo lumi, mutta todellisuudessa taitaa vain olla kyse yksilöistä, jotka eivät välitä tai osaa suhteuttaa ajotyyliään tai varautua muutoksiin.
Juhannuksen ensimmäiset merkit
22/06/2012 10:37
Juhannusaaton aamuna ensimmäinen juhlintaan viittaava merkki oli kaksi spurgua sammuneena hyljätyn rakennuksen pihamaalla näköetäisyydellä kävelytiestä. Sen verran erikoisessa asennossa oli toinen, että vähän aikaa tarkkailin kauempaa liikkuuko keho hengityksen tahtiin ja näytti liikkuvan. Kai.
Varsinkin ulkomaalaisista saattaa tuntua hurjalta nuo sammuneet puliukot teiden pientareilla, mutta onhan noita tietysti joka maassa. USA:ssa joko ihan kulttuurinsa tai sitten vaan rahattomuuden takia kodittomat olivat kuitenkin aika hiljaisia ja selvänoloisia. Niin no koditonhan on tietysti eri asia kuin spurgu, tosin harva asunnon omaava spurgukaan tien pientareelle ainakaan kauaksi aikaa jää vaan sammumisen jälkeen hiukan selvittyään ehkä hoipertelee sentään kotiinsa. Ehkä tämä juhannus on sitten poikkeustapaus... Yötön yö ja keskikesä vietetään ulkona... Täytyy vielä päivällä kävellä siitä ohi, sen verran vierasta tämä suomalainen rappiojuominen vielä on, että pieni ajatus jostakin rikoksesta tai ihan vaan itsensä kuolleeksi juomisesta kävi mielessä.
Miksi ihmiset masentuvat?
17/06/2012 11:03
Heitänpä tähän arvailuja miksi ihmiset Suomessa masentuvat tai ahdistuvat herkemmin, vaikka kaikki on hyvin. On toki monia itseaiheutettuja syitä, mutta tässä sellaisia, joihin on vaikea itse vaikuttaa. Tai no joo, lopulta asenne ratkaisee näissäkin, mutta helppoa asennemuutos ei ole.
Sää: Varsinkin kesällä, kun vihdoin olisi mahdollista nauttia lämpöisestä säästä, olla enemmän ulkona ja antaa iloluontoisuudelle valtaa, niin vettä tulee niskaan joko jo saman päivän iltana tai viimeistään seuraavana päivänä. Jos tällaisesta säästä ei ole ollut erossa tarpeeksi kauan, ei sitä välttämättä osaa nähdä että "no minkäs sille voi" ja jatkaa tyytyväisenä muita puuhasteluja.
Vastaantulevat kanssaihmiset ja hymyilemättömyys: Hapannaamojen näkeminen päivästä toiseen voi aiheuttaa epäsosiaalisuutta eikä halua kommunikoida. Kukapa vihaisen näköisten ja myrtsien tuijottajien kanssa haluaisikaan jutella.
Alkoholi: Sitä oikeasti juodaan silmiinpistävän paljon. Ihan syrjässä keskustan riennoistakin hoipertelee joka viikonloppu vastaan selvästi kännissä olevia ihmisiä. Kun ilahdut, että vau täällähän osataankin small talkia, niin huomaatkin vaan lopulta juttukaverin olevan kännissä. Vaikka humalaiset nyt ovatkin useimmiten iloisia, ei se luonnollisesti ole aitoa, kun se on viinalla hankittu. Onhan siinä nyt vähän vaivautunut, kun itse on selvinpäin ja puhuu järkeviä eikä toiselta voi odottaa kuin jotain puutaheinää. Varmaan moni paikkaa tätäkin kohtaa juomalla sitten vaan itsekin. Ja seuraava päivä onkin sitten vielä masentuneempi.
Milläs kaikista näistä aiheutuvaa typeryyden tuntua sitten estät? Pitää etsiä oikeanlaisia ihmisiä ja kavereita. Sosiaalinen kanssakäyminen on ehdottoman tärkeää, ettei jää purnaamaan. Vaikka sää olisi kuinka kamala, pitää vaan pakottaa itsensä lähtemään sadepuvussa lenkille. Tai elokuviin, shoppailemaan tai harrastamaan sisätiloihin jotakin piristävää. Ja tuo sadepuvun ja kumppareiden hankkiminen olisi kaikista parasta, koska silloin ei antaisi luonnon rajoittaa. Suomessa se nimittäin rajoittaa ihan älyttömän tiheään tahtiin, jos sen vaan antaa. Tärkeintä olisi lähteä liikkeelle eikä päättää päivän ohjelmaa ikkunasta näkyvän näkymän perusteella eikä jäädä neljän seinän sisälle.
Helpommin sanottu kuin tehty? Pienen tylsyydenkipinän kun tunsin nahoissani niin piti alkaa tätä pohtia ja muistella mitä hyviä ajatuksia ja "selviytymiskeinoja" kävikään ulkomailla asuessa mielessä silloin kun kovasti kaipasi Suomeen. Ja tuo tylsyydentunteeni herätti siksi huomiota, että haloo, eiköhän tässä ole ollut riittämiin puuhaa asettua tänne ja hoitaa asioita ja nauttia kavereista ja hyvästä ruoasta ja tärkeimpänä selviytyä vielä tuosta koiran tragediastakin. Pitäisi vaan kovasti pitää kiinni omasta iloisuudestaan ja vaikka sitruunansyöneet ihmiset eivät siitä hetkahtaisi niin itsellä olisi kuitenkin hyvä ja iloinen mieli. Tässä se nähdään miten sosiaalisella paineella (tarkoitan lähinnä yhteiskuntaa ja kansallisia/kulttuuri piirteitä, en kavereita) / ympäristötekijöillä on aika valtava voima. Pitää kuitenkin pysyä vahvana ja olla ratkaisukeskeinen.
Maisemointi ja tuholaiset
16/06/2012 17:15
Suomessa (tai ainakaan täällä Espoossa) ei tunnuta harrastettavan riittävästi maisemointia asuntoyhtiöiden tai kaupungin puolesta. Enkä nyt tarkoita luonnonmukaisuuden kokonaan muokkausta vaan sellaista yleisesti riittävän tiheästi siistinä pitämistä. Kaikki tien pientareet rehottavat roskaheinää ja siten punkkeja. Oma pihamme näyttää sotkuiselta ja hoitamattomalta, vaikka taitavat ne sentään kerran parissa viikossa leikata ruohon.
Tämä maisemointi on kyllä ihan amerikkalaisten juttu, ja mukavasti ainakin sisustus- ja puutarhaohjelmissa tätä on alkanut enemmän tulemaan Suomeenkin. Se ei tarkoita ollenkaan, että on vaikeahoitoista ja paljon vaativaa vaan siistiä ja mukavan näköistä. Kaikki näyttää vähän repsahtaneelta nyt. Ehkä liiketilat ovat täälläkin ymmärtäneet julkisivunsa siisteyden tärkeyden, mutta siltä ei kyllä tunnu näissä kerrostalolähiöissä / kerrostaloasuinalueilla.
En muista montako kertaa metsän reunat ja nurmialueet myrkytettiin USA:ssa, mutta se oli tosi kivaa. Siinä kuoli itikoiden munat, kirput ja punkit ja muut tuholaiset. Erityisesti koirien kanssa olisi kiva, jos kaupunki tai kuka se nyt noita kävelyteiden pientareita maisemoikaan, niin ottaisi pienen siivun edes pois sitä heinikkoa. Ja taloyhtiöt / kiinteistöhuollot voisivat vähän panostaa viihtyvyyteen eikä odotella mitään kerran vuoteen talkoita, joihin tulee viisi asukasta sadasta... Oikeasti sellainen siisti ja nätti piha vaikuttaa idylliseltä ja kotoisalta. Täytyypäs joskus laittaa kuvia vaikka Marylandin asuntoyhtiöstä ja piha-alueista. Kun kaikki formaatitkin haetaan USA:sta, niin tämä olisi sen oheen paljon järkevämpi asia.
Liikennesäännöistä lakipykäliksi
09/06/2012 10:17
Olisi varmaan paikallaan täällä E-Suomessakin tehdä tietyistä liikennesäännöistä laki, jota rikottaessa saa suuremmat rangaistukset kuin pelkästä liikennesääntöjen rikkomisesta. USA:ssa nyt olikin joka paikassa "It's the law", sillä siellä ei joitakin pelkät säännöt rajoita. Marylandissa oli sellainen laki, että aina pitää väistää suojatietä ylittävää tai jalankulkijaa yleensäkin. No, pitäisihän tuon nyt olla itsestään selvää kaikille, vaan meinasinpa jäädä tässä auton töytäisemäksi yksi päivä ihan täällä Suomessa, kun koirat ja oma jalkakin oli jo suojatiellä niin kääntyvä auto meinasi ajaa päälle. Katsoin vihaisesti ja suuni oiken loksahti hämmästyksestä auki. No huomasihan se sitten ja painoi jarrut pohjaan. Ihan kuin ei muka olisi nähnyt aivan selkeästi, että sieltä on ihmiset ylittämässä tietä. Toivottavasti tämä nyt oli vain yksittäistapaus. Menee nimittäin aika röyhkeäksi, jos jalankulkijoiden päällekin aletaan ajamaan. ;-) Ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna suojatien viereen olisi hyvä vähän hiljentää ja muutenkin ennakoida enemmän risteykseen saapumista ja katsella ympärilleen.
Toinen New Yorkilainen piirre oli kova monen auton tööttäys, kun joku ei ihan heti lähtenyt liikennevaloista tai jotain. Näin itse tilanteen kävellessäni eikä siinä kyllä kukaan jumittanut liikennettä, kunhan muut vaan tiuskivat. Ei minkäänlaista kärsivällisyyttä havaittavissa. Tätä se oli New Yorkin neljän ruuhkissa: töötätään tuskissaan vaikkei siitä ole mitään hyötyä eikä autot vaan yksinkertaisesti voi liikkua nopeammin.
Helsinki, Suomen New York
02/06/2012 12:56
Pohdin tässä hesalaisten ominaisuuksia ja naureskelin, että kyllä ne puheet hesalaisten töykeydestä on totta. Yleistää ei voi tietenkään tätäkään, mutta piirteitä on paikoin huomattavissa. Asiakaspalvelu sen sijaan on ollut ihan huippuluokkaa, ystävällistä, iloista ja osaavaa kaikkialla, siitä olen iloinen! En nyt muista NYC:stä ihan samaa, mutta varsinkin viimeisellä ajomatkalla New Yorkin neljän ruuhkassa ja hotellin vastaanotossa sen sai kyllä tuta nahoissaan, että ei paljon ystävällisyydelle jätetä tilaa. Marylandissa oltiin kyllä erittäin kohteliaita, vaikka se ei ole kuin 4 tunnin päässä (ilman ruuhkia) NYC:stä.
Itse amerikkalaisetkin tiedostavat tämän ja hämmästelevät aina eroja. Niinpä niin, maan sisällä on aina suuria eroja kaikessa eikä kauas tarvitse mennä. Amerikassakin sanotaan, että etelässä ollaan erittäin ystävällisiä, mutta ristiriitana sitten taas voisi tähän ottaa maahanmuuttajavastaisuuden, uudistusten vastustamisen sekä jonkinlaisen muutospelon. Eräs amerikkalainen analysoi myös, että joskus se ääretön ystävällisyys on teennäistä, sitä jenkkihymyä niinkuin sanotaan.
Joka tapauksessa itse asioisin mieluummin teennäisen iloisen kanssa kuin töykeän äksyn kanssa. Mitä väliä sillä on, kunhan auttaa ja on iloinen! Kyllähän ystävät ja tutut ovat sitten eri asia, ei se teennäisyys normaalilla ihmisellä ylety kaverisuhteisiin. Ja jos ylettyy, niin se on kyllä ihan sen yksilön ongelma eikä USA:n etelä puolella asuvien ominaisuus. Joten jälleen kerran: Yhdysvalloissa mitään ei voi yleistää - eikä liiemmin Suomessakaan.